Rakenteluprojekti: HPI BAJA 5B SS – 2.osa

Sähköt – ”Radiopoksi”

RC-autojen sähköjärjestelmää voidaan sanoa auton aivoiksi, ilman näitä ei tapahdu mitään. Sähköjen rakentaminen autoon on tarkkuutta ja huolellisuutta vaativa vaihe, eikä näiden rakentamisvaihdeiden aikana kannata mistään oikaista. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin sähköhäiriön aiheuttama täysin turha auton rikkoontuminen, ts. karkaaminen. Artikkeliin liittyvät kuvat artikkelin lopussa, kuvatekstien kera. Baja:n rakennusartikkeli on moniosainen jonka ensimmäinen osa on luettavissa täältä.

KATSO MYÖS RAKENTELUPROJEKTIN MUUT OSAT

Servot

Autosarjan mukana tulee ns. ”large”-kokoinen servo, mikä on sinänsä erinomainen juttu. Servo on nähtävästi Futaba:n valmistama ja mitä ilmeisimmin vastaavan mallinen kuin S3306 (linkki). SS-mallissa servo on valmiiksi metallirattailla maustettu, vesitiivis ja kuulalaakeroitu. Tämä metallirattaisuus tarkoittaa kuitenkin vain osaa servon rattaista. Servossa on sulakeratas, joka on siis muovia. Tämän lisäksi ratas johon servovarsi asennetaan, on muovinen (ns. Final gear). Ymmärrettävästi kustannussyistä. Koska olen kilpa-autoa tästä rakentamassa, niin tehdään saman tien mielestäni tarvittavat parannukset. Lisäsin tähän vakioservoon HPI:n optio-osa listalta pussukan nro 80598. Pussukka pitää sisällään alumiinisien final gear:n sekä alumiinisen servovarren. Nämä lisäämällä ei tarvitse arpoa sitä, että kestääkö servo ja välittyykö käskyt ohjausvivustolle. Toinen vaihtoehto tietysti olisi korvata koko servo vaikka Multiplex:n suositulla RHINO digi 4 servolla (Hobbylinnasta). RHINO on sitten luokkaa väkevämpi ja tehokkaampi servo. Itse ajattelin aloittaa paketin omalla servolla optioineen ja hankkia sitten RHINO hieman kokemusta rikkaampana, jos siis näkee tarpeen. Rhino ei kuitenkaan ole mikään hinnalla pilattu LS-servo ja sikäli kyllä ihan fiksua ajatellen kisakäyttöä. Tällöin paketin mukana tullut jäisi varaservoksi pakkiin, jos yllättävä rikkoontuminen kesken kisapäivän sattuisi yllättämään. Kaasuservoksi asensin hyvin palvelleen Futaban BLS351 servon. Servolla on jo jonkin verran ikää eikä se enää kelpaa pienempien autojen ohjausservoksi lievän välyksen takia. Jarru/kaasu-servoksi Bajaan se sopiikin erinomaisesti, voimaa on rutkasi nopeuden ollessa silti erinomainen. Parhaimpana puolena vielä se, että virrattomana sitä on verrattain löysä käännellä. Mekaanisen kaasunpalautuksen tekeminen on siis helppo tehdä, sähköhäiriöitä silmällä pitäen. Tämä on muuten pakollinen varuste kilpailuissa. Radiolaitteena tulee toimimaan Futaban 4PK super radiolaitteisto, futaban viimeisintä huutoa oleva rattikahva, tästä radiosta tulee myöhemmin oma juttunsa.

Akku ja radioboksi

Sähkölähteenä radiolaitteille autossa käytetään isoa Humb-akkua. Humb kuvastaa akun kasausmallia. Valitsin akuksi tavallisen Nimh-kennoista kasatun 4600mAh:n varauskyvyllä varustetut akkupaketin. ”Vastariakkua” ei kannata kasata ns. kilpakennoista, kilpakennot eivät säilytä varaustaan pitkään varastoituna, eikä suuriin purkuvirtoihin ole edes mitään tarvetta. Ostamani akku oli varta vasten Bajaan suunniteltu jossa siis kaksi liitintä, pienempi liitin on tarkoitettu liitettäväksi vastariin/kytkimeen ja toinen isompi on latausta varten. Radiopoksin kannessa on latausliitintä varten kätevä paikka josta onnistuu akun lataus radiopoksia avaamatta. Tämä on erinomainen juttu koska ei ole kovinkaan mieltä ylentävää repiä radiokoteloa täysin auki jos auto on hirmuisen kurainen. Lisäksi radiokotelon kannessa on luukku radiokiteen vaihtoa varten. Nykyisin 2,4Ghz laitteet ovat niin suosittuja, että tämän luukun arvo jää vähemmäksi, tosin on siitä kätevä pikaisesti kurkistaa vastarin toiminta. Itse olisin toivonut, että radiopoksin kansi suljettasiin ruuvein, vaikka joka nurkasta. Nyt luukku on saranoitu toisesta päästä ja toisessa päässä on yhdelle sokalle paikka. Ratkaisu ei ole paras mahdollinen tiiveyden kannalta.

Radiolaatikon sisustus on simppeli. Vastarille on oma paikka, se kiinnitetään paikkaansa kaksipuoleisella paksulla teipillä. Akku vie sisätiloista leijonan osan, jolle pedataankin vaahtomuovipehmusteilla oikein lokoisat oltavat. Akku menee napakasti koloonsa, eikä se hölsky tai kolise. Virtakatkaisimelle löytyy ihan oma paikka vastarin vierestä, johon joko kannattaa laittaa hyvälaatuinen kytkin (esim: Sanwa) tai sitten jättää kokonaan pois ja ujuttaa virtaliittimet ko. reiästä ulos. Virtakytkin on kyllä kätevyydessään ylivoimainen. Ohjausservo asennetaan kotelon alle ja kaasu/jarruservo löytää paikkansa ”takakulmasta”. Servojen johdoille löytyy ihan oma reitti. Vastaavasti antennijohdolle on tehty myös ihan oma kolo jota kautta se kulkee antennipillille. Kaapelin läpivientejä kannattaa hieman viilalla pyöristellä, niin välttyy ylimääräisiltä hankausongelmilta pidemmänpäälle. Antennipilliä ei ole varmistettu mitenkään joten se voi lentää pois ajamisen yhteydessä, ei hyvä. Helppona korjauksena voi porata antennipillin kolon kylkeen toisen reiän poikkisuuntaan 2,5mm poralla ja laittaa siihen sopivan mittainen M3-kokoinen pidätinruuvi pidättämään pilli paikallaan, varo kiristämästä liikaa, ettei antennijohto vaurioidu (kts. kuva).

Koko sähköjärjestelmästä tulee erittäin kätevä oma paketti joka myöhemmin asennetaan napakasti autoon neljällä korisokalla. Ohjausservon kannakkeessa on sovitin tapit jolla kannake lukittuu pohjalevyyn. Ohjausservo ei siis pääse liikkumaan kovinkaan helposti, rakenteessa on nerokkuutta. Pohjalevyyn asennetaan myös servosarven alapuolelle jokin muovikorvake/täyte jonka merkitys minulle ainakin tässä vaiheessa jäi hieman arvoitukseksi. Ilmeisesti tällä on tarkoitus estää pikkukivien joutuminen väärään paikkaan.

Lue myös artikkelisarjan kolmas osa, tästä!

(klikkaa kuvaa, saat sen isompana, kuvatekstin kera)

no images were found