Large Scale Off-Road Cup – 2. osakilpailu – 14.5.11 Raisio

Valmistelut

Kilpailua edeltävänä keskiviikkona kävin tutustumassa Raision bensakrossirataan, se oli helppoa kun rata on noin 10min ajomatkaan päästä kotoa. Voisin sanoa rataa jatkossa kotiradaksi :). Keskiviikkona oli tarkoitus tutustua auton käytökseen ja ajotapaan, samalla tulisi sisäänajettua moottori. Bensakrossikoneen sisäänajo ei ole niin kärsivällistyyttä vaativa tehtävä kuin pienissä nitrokoneissa mutta vähän ajatuksia kuitenkin pitää siihen suuntaan olla. Tämä tarkoittanee siis sitä, että seos on hitusen riikkaammalla ja bensiinissä vähän enemmän 2T-öljyä. Koeajo radalla kannatti, yksi heikko kohta tuli eliminoitua, nimittäin terästetyn vakioservon sulakeratas antautui.

Keskiviikon keli oli lämmin ja kuiva, rata oli juuri valmisteltu kuntoon. Puolentoistatunnin aikana kierrosaikani putosi noin 30 sekunnista alle 26 sekuntiin. Treeni teki siis hyvää. Torstai ja perjantai meni kytätessä säätiedotuksia joka uhkasi lauantaille vesisadetta. Jonkinlaisiin sääsuojauksiin oli siis tarvetta. Rakensinkin mustasta PE-levystä ”tuulilasin” ja vaihdoin radiolaitteiston hieman halvempaan, Raision ajajakorokeessa kun ei vielä ole katosta. Radio vaihtui Futaban 4PKS radiosta Sanwan MT-4:seen. Samaan ”hintaan” tulee sitten testattua tuokin. Lisäksi öljysin ilmasuodattimesta myös päällisuodatinosan, jotta se edes vähän hylkisi vettä. Radiopoksin varmistin nippusiteellä ja sisälle poksiin työnsin ison tukon talouspaperia imemään kosteutta ja mahdolliset pienet ”vesipäästöt”. Parempiinkin sääsuojauksiin olisi ollut tarvetta, mutta tähän oli tyydyttävä näillä aikatauluilla.

Kisapäivä

Kisapäivän aamu oli vielä pilvipoutainen, mutta juuri ennen lähtöni kisapaikalle alkoi sataa. Kumisaappaat jalkaan, vesikeliä pitävä ulkoiluasu ja pilkkihanskat käteen. Keliä ei voi valita, varusteet ja mielen voi asenteella eteenpäin. Radalle päästyäni pikainen vilkaisu ajoradalle osoitti, että rata on vielä hyvinkin ajokelpoinen, vain pieniä lätäköitä siellä tällä. Varikon parkkasin Hobbylinnan pystyttämään katostelttaan, jossa myös muu Raision Baja tiimi majaili. Meillä oli oikea keikkabussikin pelipaikalla, kiitos Heikkilän Samin, itse kuitenkin viihdyin ulkotiloissa katoksen alla. Ilmoittautuminen ja sitten odoteltiin ensimmäistä starttia, treenikierrosta.

Treenikierros

Treenikierros jäi lyhyeen, parin kolmen ajokierroksen jälkeen auto jumiutui mystisesti. Moottori kävi, mutta auto ei liikkunut. Meinasin, että on mennyt iso kivi vanteen sisään ja se jumittaa, mutta ei. Takapyörät pyöri vapaasti jos toisesta pyörästä kokeili. Pikaisesti pääteltynä oli jotakin oltava jumissa kytkinkellon ja diffin välistä. Ajattelin, että joko se levisi totaalisesti. Pienen tutkiskelun jälkeen selvisi syylliseksi puolikkaan herneen kokoinen kivi, joka oli löytänyt tiensä kykinkellon ja tämän kannakkeen väliin. Kiva, kiva – jatkokierroksia ajatellen tämän estämiseksi piti keksi jotakin kenttäoloissa. Onneksi olin pakkiin sullonut mukaan erinäisen määrä kaikelaista joutavaa tykötarviketta. Kiviä estävä suoja syntyi vaahtomuovista ja roudarinteipistä. Optio-osana tähän muuten löytyy ns. suljettu kytkikellokannake, sitä minulle sitten suositeltiinkin.

Alkuerät

Alkuerät ajettiin tyyliin – kolme eräkierrosta joista paras jää voimaan. Ensimmäinen alkueräni oikeutti kokonaistuloksen kuudenteen sijaan. Toisella kierroksella putosin pykälän ja viimeisellä rykäisin pari pykälää paremmaksi, eli olin alkuerien viides! Viimeisen alkuerän tulos oli muutoinkin itselleni yllätys, koska rata oli tässä vaiheessa päivää hyvinkin röykkyinen ja paikkapaikoin oikein kunnon liimamudassa. Huomauttaisin tässä kohtaa vielä, että ko. sarjaa kiertävistä autoista 80% on nelivetoisia. Nelivetoisilla autoilla on selvä etu kun ajetaan rajoitetulla pidolla, sateellahan sitä pitoa ei ole liikaa. Ei Baja sittenkään ole mainettaan huonompi tuuppi, ollenkaan. Alkuerien viides sija oikeutti B-finaalin paalulle, finaalit kun ajetaan yksihaaraisena ja nousutyyppisesti.

Finaalit

Toiveikkaana finaaliin tein autoon vähän isomman pikahuollon, poistin kaiken päivän aikana kertyneen moskan rungon sisuksista ja totesin, että kone lähtee käyntiin. Pitihän se sitten arvata, että vetokäynnistimen naru katkeaa juuri tässä kohtaa. Tuli kova hoppu, mutta ehtisin finaaliin juuri ja juuri. Finaalilähtö oli siisti ja ajoinkin kärjessä kohtuu varmalla syötöllä. Rata oli jo päivän satamisen takia paikkapaikoin verrattain liukas, joka sitten yllättikin minut. Auton etupyörä luiskahti rataa reunustavan levyaidan päälle. Nostajalla meni sen verran aikaa, että menetin kolme sijaa, eli putosin neljänneksi. Ajoaikaa oli vielä jäljellä ja mietin, että kyllä tästä vielä kolmen sakkiin noustaan varmalla ajolla. Edestä sitten yksi kuski keskeytti ja sain kolmospaikan siinä kättä ojentamalla. Kuinka ollakkaan pari minuuttia ennen finaalin päätöstä, moottori ottaa ja sammuu pääsuoran päähän, taisi kulauttaa vettä vähän reilummin sisuksiinsa. Onnekseni nostaja sai koneen parilla nykäisyllä käyntiin ja matka jatkui, toki siinä kohtaa olin letkan viimeisenä ja nousu jäi haaveeksi, ei tosin kauas. Lopputuloksien 8. sija ei kuitenkaan ollut ensikertalaiselle Baja-kuskille nelivetovoittoisessa kilpasarjassa. Rahkeet korkeampaan sijaankin selvästi oli, mutta nyt keliolosuhteet puuttui tuloksiin kovalla kädellä. Ensikerralla sitten…

Action kuvat on kuvannut Anne Kattelus, kamerankantajan.kuvat.fi, kiitos, hienoja tuli!

---

Käytetyt varaosat

• 1kpl vetokäynnistinnaru ja vastinkappale kampiakselille.

Vesikelimuistilistaa Bajakuskeille:

• Ota mukaan riittävä määrä ilmansuodatinelementtejä, aja yhdellä elementillä korkeintaan 10min.
• Tee kunnon sääsuojaukset kärryyn, eteenkin vetokäynnistimeen ja ilmasuodattimeen.
• Isonappulainen rengas pitää parhaiten pehmeässä mudassa.
• Huolehdi myös kuskin riittävästä sääsuojauksesta, kumisaappaat, sadetakki, hattu ja pilkkihanskat.
• Hanki undertray, ts. Prolinen Bajakori.
• Huolla auto heti, kun pääset kotiin. (Pesin tylysti painepesurilla)

Lopuksi

Bensakrossikisat olivat itselleni uusi tuttavuus. Raision UA oli tehnyt upean radan ja Elfing Racing huolehti kisatuloksista. Kisaformaatissa on mielestäni vielä hieman hiomista, mutta kyllä siinä jo rutiininomaisia otteitakin oli nähtävillä. Näin SM-tasoisten kisojen tulospalveluun tottuneena, jäi tältä osin vähän valjumpi maku, tosin sääolot olivat kovasti kaikkea vastaan, joten menköön sen piikkiin. Kisat ajettin yksihaaraisena nousufinaalikaaviona, joka on siitä epäoikeudenmukainen, että se jättää osan kilpailijoista alkuerien jälkeen ulos finaaleista, aikataulusyistä. Kaksihaaraisena sama kilpailu olisi ajettu nopeammin ja kaikki olisivat pääseet yrittämään tuloksen parantamista finaalissa. Itse ajaminen oli yllättävän siistiä ja varmaan, kattokerhossa vierailu maksoi yleisesti ottaen todella paljon. Kisapäiväni kruunasi onni arpajaisissa, pokasin kotiinviemisiksi HPI:n Mini Trophy 4WD SC-auton kokoluokassa 1/12, tästä pikku artikkeli myöhemmin.