Rakenteluprojekti: HPI BAJA 5B SS – 4.osa

Takaripustukset ja vaihteisto

Rakennusurakan 4. vaihe onkin tällä kertaa hieman laajempi, puuhastelu takapään ripustuksien ja vaihteiston parissa suoltaakin tarinaa normaalia enemmän. Toki onhan sitä palikkaakin ruuvattavaksi…
KATSO MYÖS RAKENTELUPROJEKTIN MUUT OSAT

Takaripustukset

Takapään läjäys alkaa ns. bulkkien ”heloittamisella”, käytä tätä termiä rakennusurakan tässä vaiheessa koska näiden muoviosia ”mutteristaminen” vastaa hyvin pitkälle ikkunoiden kalustamista, eli heloittamista. Suomeksi siis näihin muovisiin bulkkeihin laitetaan erikokoisia nyloc-muttereita jo tutuksi tulleeseen tyyliin, joko suoraan kuusiokulmaiseen koloon tai sitten pienellä apumuovikikkaralla. (Bulkki on slangi-nimitys osalle, joka on osa runkoa, johon tyypillisesti kiinnittyy tukivarret).

Bulkit kiinnitetään etäisesti pingismailaa muistuttavaan massiiviseen alumiinilevyy, oranssiin totta kai, samalla heitetään joukkoon takatukivarret. Itse olin sen verran aasi, että ensimmäisellä yrityksellä toinen tukivarsi oli nurinperin (dumm-ass) 😳 . Saranatapit noudatteli keulan viitoittamaan tietä, eli e-klipsejä taas kadotettavaksi.

D-osapussin sisällöstä rakentuu myös taka-hubit ts. takapyörän navat/akselit. Ensiksi rakennetaan laakeripesä ja sitten koko laakeripesä ruuvailaan napakasti ripustusosaan, takahubiin. Taka-auraus saadaan lisäämällä tähän väliin kiilamainen pala. Auton mukana tuli 2, 3 ja 4 asteen aurauksille sopivat palikat, 4 asteinen palikka oli ohjeen mukaan asennettava, tällä saavutetaan paras sivuttaispito. Rakenne on siitä nerokas, että tällä ollaan saatu kaikki hubien osat sellaisiksi, että ne sopivat sekä oikealla, että vasemmalle puolelle autoa. Takahubit tulevat kiinni tukivarsiin jälleen e-klipsein varmistetuilla saranatapeilla. Tässä kohtaa takapää laitetaan hetkeksi sivuun ja homma jatkuu vaihteiston parissa.

Diffi eli Tasauspyörästö

Takadiffi (tai diffi, etudiffiähän ei ole) on massiivinen, ainakin sellaisen vaikutelman saa kun osapussia E tyhjentelee. Diffissä on alumiinivalua oleva kuori. Diffiin tulee luonnolisesti kuulalaakerit, kuulalaakeri tulee myös diffiakseliin. (Diffin ulostulo). Polttiskrossarin diffiin verrattuna tämä on huomattavasti monimutkaisempi vaikkakin on perinteinen ratasdiffi, neljällä planeettarattaalla, yhteensä siis 6 ratasta. O-renkaita ja laakereita on kolminkertainen määrä. Planeettarattaat tulevat diffin sisälle sekä ristitapein, että kehysprikalla, joka on tuttu Kyoshon TCD/LSD diffeistä, jossa siis planeettaratas on laakeroitu rattaan ulkokehältä diffirunkoon. Lisäksi ulostulon rattaan alle tulee erillinen ”ratasprikka”, jonka tarkoitus on lisätä diffiöljyn pyörteilyä suuremmilla kierrosnopeuksilla. Diffiin tulee sarjan mukana 1000wt öljyä, täytökseksi suositellaan ristitappien tasoa. Itse kuitenkin laitoin reilusti enemmän koska öljy kulkeutuu pikku hiljaa rakenteen eri koloihin. Jos kirjaimellisesti noudattaisi ohjetta, jäisi täytös varmasti vajaaksi. Diffikuori suljetaan lopuksi neljällä ruuvilla ja väliin pitäisi vielä muistaa vetorataskin laittaa. Diffi on melkoinen järkäle, mutta sen pitääkin olla koska tämän kokoluokan värkeissä momentit ovat huomattavasti suuremmat.

Vaiheistokotelo ja vetoakselit

Takavaihteistokotelo on perusrakenteeltaan hyvin simppeli, spur-akseli, idler-ratas ja sitten diffi, nämä survotaan sisään. Kaikki rattaat ovat teräsvalua ja kuulalaakeroidut. Itse vaihteistokotelo on muovinen. Vaihteisto opastetaan voitelemaan ”heavy-duty”-rasvalla, joka on siis sitä HPI:n vihreää mönjää. Korvasin tämän litiumrasvalla jota myydään ainakin CRC:n tuupissa, rasva on pienoisautoilijalle tutumpinimisenä graphite-grease, eli sitä tummanharmaata rasvaa. Ennen kotelon lopullista asentamista autoon laitetaan spur-akselille jarrulevyn hubi. Kotelon asennuksen yhteydessä laitetaan myös järjettömän massiiviset koiraluuvetoakselit joiden nivelet ovat suojattu kumeilla, ihan oikean auton tapaan. Lisäsin vetoniveliin myös tätä harmaata litiumrasvaa. Suojakumit sujahti yllättävän ketterästi pyörän ja diffin akseleille. Vetoakselit ovat erittäin pätevän oloiset ja näköiset.

Viimeistely

Tässä kohtaa käyn kipasemassa jääkaapista uuden juotavan ja jatkan takapään kalustamista. Vaihteistokoleon päälle tulee Hornet-taisteluhävittäjän sivuperäsinparia muistuttavat muovihäkkyrät, nämä osoittautuu takaiskarituiksi tai torneiksi, miten kukin haluaa asiaa ilmaista. Osapussukasta kaivetaan erinäinen määrä ”pikku”-tilpehööriä joista kotvasen kuluttua on syntynyt ylätukivarret. Pöydälle jäi vielä sen verran osasia, että niistä pitää syntyä jotakin. Tottakai takanakin on kallistuksenvakaaja. Vakaajaa piti hieman ”oikaista”, olisi muuten hangannut vetoakselin suojakumin puhki aika alta yksikön, muutoinkin vakaajaa vaivaa sama pikku ongelma kuin edessä, eli pienoinen poikittaisvälys. Vakaajan jälkeen ripustetaan takapuskuri ja viimeisistä vaiheen osasista rakennetaan jäähdytetty, kolmiosainen jarrulevy sekä koko komeuden päällinen koristellaan oranssilla alumiinilevyllä, moni kakku päältä kaunis. Takaosa kiinnitetään aiemmin kasattuun kokonaisuuteen, runkoon, neljällä M6 ruuvilla, muista ruuvilukite!

Rakenteluprojektin 5. osa käsittää asennuksen moottorin, jarrupalojen, kytkimen, spurrin yms. asennuksen osalta. Tämän osan jälkeen, läjäyksen lopputulos alkaa muistuttamaan jo jonkinlaista autoa 😯

no images were found