Rakenteluprojekti: HPI BAJA 5B SS – 6.osa

Iskunvaimentimet, renkaat ja kori

KATSO MYÖS RAKENTELUPROJEKTIN MUUT OSAT

Iskunvaimentimet

SS:n vakioiskarit ovat alkuperäisiä jykevämmät HD-iskarit. Suurimmat erot löytyvät männän varren paksuudessa (4mm vs. 6mm) sekä varren heloituksessa iskarille. Perusiskareissa heloitus on tehty perinteisesti muoviholkeilla mutta HD-pumpuissa homma hoidetaan pronssisilla puslilla, samalla on koko alapään korkki vaihdettu alumiinivaluiseen osaan, jykevää sanoisin. Vaimentimen runko-osa on pitkä alumiininen putki jossa on valmiina kierteet jousien esisäätöävarten, auton maavaraa saa siis säädettyä ilman klipsuja. Vaimentimien olemusta kuvaa myös se, että itse männässä on muovinen männänrengas, näin mitään välyksiä ei käytännössä ole missään. Vaimentimet muutoin noudattelevat perussähkökrossin vaimentimia siinä mielessä, että tilavuuden muutosta varren työntyessä sisään ei ole kompensoitu mitenkään. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaimentimeen on jätettävä ilmaa. Itse en oikein ratkaisusta välitä ja aion tähän jonkin parannuksen tehdä joka jo ajatuksissa siintää. Sinällänsä poikkeavaa on se, että iskareissa ei käytetä tavalliseksi muodustunutta silikoniöljyä vaan hydrauliöljyä (Öljypullossa lukee Petroleum Oil). Etupään pumpuissa jouset ovat yksiosaiset ja takapumpuissa kaksiosaiset. Vaimentimien pituus on sitä luokkaa, että tuo kaksiosaisuus on takapäässä ihan tarpeen. Samalla se antaa mahdollisuuden kikkailla jousivahvuuksilla.

Renkaat

Paketissa tulee mukana sarja renkaita vanteineen ja insertteineen. HPI:n omat Dirt Busterit, eteen ja taakse eri kuvio. Kumi itsessään on varsin pehmeää mutta takarenkaan valettu insertti vastaavasti hyvinkin napakka. Eturenkaille tulee tavallinen pehmeä vaahtomuovi-insertti. Eturenkaan insertti pitää itse liimata renkaaksi. Tässä liimana ei kannata käyttää muuta kuin kontaktiliimaa (Bostik). Renkaita ei tarvitse liimata vanteille, renkaat ovat bed-lock tyyppiset, eli rengas lukitaan vanteelle lukitusrenkaalla joka ruuvataan lukuisilla ruuveilla kiinni vanteen ulkokehälle ja renkaan ”helma” jää väliin (akkuporakone tarpeen). Renkaiden asennusprosessi on melkoinen ähellys mutta siinä kannattaa olla huolellinen jotta välttyy ongelmilta itse ajosuoritteiden aikana. HPI:n vanteissa on kiinnitysreiän hexi metallinen, lujaa tekoa. Nyt kokemusta rikkaampana sanoisin, että vanteet ja insertit kestävät pitkään mutta bed-lock-renkaat ovat kulutustavaraa, ts. kun ostat uudet renkaat, osta myös uudet bed-lock:t (niitä on eri värejä 😉 ). Pyörän mutterien toinen puoli on karhennettu, pysyvät varmasti kiinni, kunhan muistaa ne kiristää.

Kori

Korin on varsinainen rakennelma, jopa neljä erillistä osaa. Alaposket, päälliosa ja keulaosa. Ennen korin maalausta valelin korin sisäpuolen kolmeen kertaan Bob Dively:n nestemaskilla. Tämän päälle vähän luovuutta mustan tussin kanssa ja sitten reippain askelin kohti ”maalaamoa”. Pääväriksi tietysti oranssi, itse tykkään vielä fluorisoivana, näkyy vähän paremmin pölyisissä olosuhteissa. Korin alaosa kostuu takaosan pohjapanssarista (liukulevystä, skid-plate) sekä siihen kiinnitettävistä alakorin puolikkaista, alaposket.  Samaiseen rakennelmaan liitetään myös muutama suojalevy suojaamaan moottoria soraruiskulta. Pohjapanssari asennetaan autoon liu’uttamalla panssarissa olevat koukut pohjalevyn koloihin ja lukitsemalla yhdellä korisokalla, ihan fiksua. Tämän jälkeen keulakappale etupäähän ja sitten päällikori auton ympärille. Sokkia ja lukitustappeja on runsaasti joten korin irti nykäiseminen ei ole ihan pikainen prosessi, tosin ei siihen ole tarvettakaan. Lopuksi voidaan asentaa takasiipi. Takasiipeen tulee pakoputken lämpösuojaksi alumiiniteipin palanen. Komeus viimeistellään sopivalla määrällä ”sponsoritarroja”.

Lopuksi

HPI:n bensaratsu on maineensa veroinen. HPI:n laatu on huikeaa, mitään osia ei puuttunut ja suurimmaksi osaksi rakentaminen oli perinteistä niputtamista, ei työstämistä. Auto itsessään on massiivinen ja mielestäni hurjan hyvän näköinen, HPI on onnistunut myös design:ssa.  Toisaalta muutama paikka jättää toivomisen varaa, runsaiden korisokkien ja sokkaklipsujen käyttö saattaa pitemmässä juoksussa tuoda mukanaan luotettavuusongelmia. Näihin paikkoihin on kuitenkin markkinoilla runsaasti ns. 3rd party optio-osaa joilla näitä osa-alueita voi parantaa, mainitakseni ensimerkiksi tukivarsien saranatapit.

Radiolaitteiston säätöjen jälkeen on aika sisään ajaa moottori. Ajattelin laittaa kotipihalla auton tyhjäkäyntiä raksuttamaan, mutta melu oli sitä luokkaa, että ei omat korvat saati naapurieni sitä kärsineet. Siirsin sisäänajon suosiolla rata-alueelle. Olin myös ilmoittautunut ihka ensimmäisiin bensakrossikisoihinikin, joten ratavierailu on muutenkin paikallaan, kun ajamistaukoa on ollut jo pitkälle kolmatta kuukautta.  Kilpailupäivää edeltävä keskiviikko sopi sekä kelien, että henkilökunnan aikatauluihin. Ajoin noin 1,5 tankillista (n. 1,5h), josta viimeinen puolituntinen sitten täysin säästelemättä, löytääkseni kokoamisessani tekemäni virheet (ts. putoilevat osat). Osia ei putoillut ja auton ohjekirjasetuppikin istui ajotyyliini hyvin, kokoaminen on ilmeisen hyvin onnistunut. Aluksi ajossa oli virheitä ja pyörähdyksiä koska tyypillisesti ajan nelivetoisilla autoilla, nelivetoisella kun yliohjautuvuutta korjataan toki ratilla mutta myös kaasulla. Kaikkihan arvaa miten käy kun tuuppi yliohjaa ja antaa lisää hanaa…  Piti siis, myös säätää kuskia… Näin jälkeenpäin mietittynä sanoisin, että aloittelijalle SS saattaa olla vähän turhankin vaikea ajettava ja suosittelenkin kytkinjousen vaihtamista heti 6000rpm:n jouseen. Tällä saadaan vähän hillitympi perän irtoaminen kiihdytyksissä.

Auton mukana tulleen servon sulakeratas petti jossakin sisäänajon aikana. Tilanne oli surkuhupaisa, kisat odottaa ja auto sisään ajamatta. Hälytettiin Mikko Hobbylinnasta hätiin ja noudettiin aukioloaikojen ulkopuolella sarvikuonoservo vakion tilalle, sanoisin että HL:stä saa erinomaista palvelua. Sarvikuonoservo osoittautui huomattavasti suorituskykyisemmäksi ja autolla ajokin oli entistä rivakampaa ja tarkempaa.

Ensikokemukset autosta olivat todella positiiviset. Verrattuna nyt esim: nitrokrossariin on tykötarpeiden määrä todella pieni, auton käynnistin kun kulkee aina auton mukana, vastariakku on kapasiteetiltaan hervoton ja polttoainetta saa mistä vain (polttoainekulut on vain 10% nitrokrossarin polttoainekuluista). Moottori toimii hyvin ja mitään jatkuvaa seoksien säätämistäkään ei ole, miinuksena toki huomattavasti äänekkäämpi käytös. Auto on kokonsa takia ”leppoisa” ajettava ja näyttävä, mukavaa harrastamista.

Baja on nyt valmis ja se siirtyy elämään omaa elämäänsä kisakaverinani. Kirjoittelen Bajan otteita jatkossa sekä kisaraporttien, että huoltojuttujen tapaan. Kiitos, että luit!

no images were found


Comments are closed.