Kisaraportti | Stanukunkku VI, 29-30.12.2012

Perinteiset Stanukunkku karkelot ajettiin vuodenvaihteen kynnyksellä 28-31.12 välisenä aikana ja varsinaiset kisapäivät olivat lauantai ja sunnuntai. Lauantaina ajettiin luokat ns. Rookie, TSS-10 (stanu) ja TSP10 (Poro), sunnuntaina rattaiden rahinaa Minien muodossa, stanu ja sitten vielä TSM-10 (viri). Lauantain Pro-stock luokkaan olikin ilmoittautunut iso joukko huippukuskeja, ja tasollisesti voidaan sanoa, että näin kovatasoista “poro”-kisaa ei ole suomessa ennen ollut. Itselleni kisat ovat lähinnä olleet uuden testaamista FTT-sarjaa varten. Tänä vuonna kuitenkin yksi FTT-sarjan kilpailuista on jo ajettu, mutta testattavaa riitti silti. Piti aloittaa tutustuminen Radiopost TS401 radio-ohjaimeen, ja mikäs sen oivallisempi paikka kun kotirata ja kotikisa.

Lauantaiksi olin ohjelmaani ottanut TSS ja TSP luokan kisat. TSS kisaan lähdin mukaan “museo”-autolla, onhan mallin julkaisusta aikaa jo kymmenisen vuotta. Rakensin “uuden” HPI PRO4 auton osittain alkuperäisistä varaosista, ja osittain vanhan HB Cyclone TC:n osista. Tämä siksi koska ensimmäinen sähköturistini oli HPI PRO4, halusin kokeilla millaiselta se tuntuu vuosien takaa. TSP:ssä oli tarkoitus kokeilla Yokomo BD7:ssa hieman rajumpia muutoksia setupissa. Hommaa siis riitti, mutta onneksi aikaa oli myös allokoitu.

Lauantai

Stanussa hallitsin kaksi ensimmäistä alkuerää ja otin ne nimiini, mutta sitten nuoremmat (nopeammat) kuskit ottivat niskalenkin ja veivät kuin pässiä narusta. Rataan muodostunut kovempi pito oli vanhalle autolle liikaa ja nuoremmat kuskit ja kalustot alkoivat hallita. Eikä siinä varsinaisesti tullut tuota HPI:ta juuri säädettyä, lähinnä etudiffiä kiristelin, niin PRO4 autossani oli kuuladiffit edessä ja takana(!). Erilaisten kommelluksien jälkeen olin lopulta lauantain kisan neljäs. Kokemus oli saatu joten päätin jättää Sunnuntain stanuilut väliin, kun auto oli vielä ehjä 😉 .

Pro-stock (TSP)-luokassa kisailu olikin sitten paljon tiukempaa. A-finaaliin oli löyhä tavoite, johon olisi kyllä tarvittu nappisuoritus. Poroon kun oli ilmoittautunut jopa kolme eri suomenmestaria, niin taitotason voi tästä itse päätellä. Alkuerissä kuskin osalta oli vahvaa suorittamista, mutta auton kanssa oli ongelmia. Kokonaispitoa puuttui sen verran, että parhaat kierrosajat olivat kaikista ponnisteluista huolimatta pari kolme kymmenystä perässä. Lauantain aikana yritin kaikelaista, mutta auton puskeminen kaarteen keskivaihella pysyi sitkeästi huippuvauhdin esteenä. Päivän aikana sain auton reakoimaan ohjauskomentoihin rajusti, mutta varsinaiseen kaarrekäytökseen en lääkettä löytänyt. Voi olla, että iskariöljyt olivat hieman liian löysät. LRP:n asteikko on vain niin karkea, että pykälää öljy jäykempi olisi ollut liikaa. Öljysetin vaihto toiseen merkkiin siis edessä. Alkuerissä ajoin sijalle 11, joka oli kyllä nappisuoritus kisaajatasoon nähden.

Finaaleissa homma ei sitten mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Ensimmäisessä ja viimeisessä finaalissa tein parit isot virheet ja keskimmäisessä tekniikka puuttui peliin. Näin B-finaalin voittotavoittelut jäivät haaveeksi, kaikki eväät siihen kyllä olisi ollut. Eniten jäi harmittamaan keskimmäinen finaali, koska siinä olisin kyllä varmasti voiton ottanut, mutta uuden radion yksi kolmesta vastarista alkoi pätkimään ja ajo piti keskeyttää. Kolmannessa finaalissa voitto kaatui nopeavauhtisen radan pääsuoran lopussa kevyeen mollakosketukseen, auto spinnasi hieman ja siinä menetin johtopaikan. Sijoitus oli lopulta 15.

Summattuna, hyvät alkuerätulokset tuli rävellettyä finaaleissa kuralle. Ei näin…    Kisat olivat kuitenkin erinomaiset, joten ei tässä auta kuin katsoa hieman peiliin ja miettiä miten näitä fataalivirheitä vältetään.

Lauantaina tutustuttiin uuteen radioon, Radiopost TS401. Tästä laajempi artikkeli sitten myöhemmin…

Yokomo BD7

Sunnuntai

Sunnuntaina ajoinkin sitten vain TSM luokassa, samalla kalustolla kuin lauantain pro-stock luokassa. Ainut ero oli vain se, että laitoin säätimelle Boost ohjelma päälle. Näin 10.5T koneen tehot nousevat lähelle viritehoja. Lauantain oppien ja pienen konsultaatio keskustelun (Jani Hovi) perustella tein sunnuntai aamusella radikaalin setuppimuutoksen Yokomooni. Yllättäen kyllä, auto oli edelleen hyvin ajettava ja rahtusen jopa nopeampi. Lauantain kadoksissa olleen pari kymmenystä oli löytynyt, mutta se ei riittänyt. Autoa kuitenkin vaivasi edelleen keskikaarteen puskutraktorimaisuus, enkä siihen säätämisellä saanut oikein mitään muutosta aikaiseksi. Sunnuntaikisapäivän alkua häiritsi hieman ylilämpenevä moottori, johon lääkkeeksi löytyi hieman kevyempi säädinsetuppi. Olin alkuerissä, että a-finaalissa seitsemäs.

Joskus tasaisuudesta on hyötyä, tässä TSM alkuerätuloksia kahden AE:n jälkeen. Kolmannen jälkeen tilanne olikin sitten ihan muuta 😉

Yokomon testaaminen jäi edelleen hieman kesken, nyt kuitenkin lähdettiin ihan uusista lähtökuopista liikkeelle, joten tulos oli kaiketi ihan ok. Kuskin osalta homma toimi paremmin kuin lauantaina, mutta auton keskikaarteen tahmeus jäi hieman vielä askarruttamaan. Liekkö sitten pohjalevy joka hankaa rataan niin voimakkaasti kaarteissa syynä, eteenkin pohjalevyn etuosa. Samanlainen piirre on kesällä GT-8 autoissani, pohja ottaa kiinni enemminkin keulasta kuin perästä. Vaatii vielä hieman puntarointia, katsotaan mihin homma päätyy. Yokomon jousisarja on verrattain löysä verrattuna esim: HB:n valikoimaan. Yokomo on toiminut ihan hyvin HB:n jousillakin, mutta nyt pysyin jousivalikoimissa sitkeästi Yokomon omissa. Kaipa tätä voisi spekuloida tässä näppiksen kautta loputtomasti, mutta parhaaseen lopputulokseen lienee pääsevän ihan testaamalla 😉

Varsinaisen pääluokan, eli stanun voitti molempina päivinä Tuomo Otsavaara ja varsinaisen Stanukunkku tittelin nappasi Valtteri Pausio. Eteenkin sunnuntain kisa oli erittäin tiukka näiden nuorien kuskien välillä, hienoa viihdettä. Tässä oli lyhyesti Stanukunkut versionumeroltaan kuusi. Kiitos oman seuran puuhamiehille, eivät uskaltaneet vielä itse kilpaa ajamaan, harjoittelevat kyllä kovasti.

Valtteri Pausio, uusi Stankunkku mallia 2013

PS: Kisassa ajoi muuten aika monta “ladaa”, eikä menneet huonosti…