TP-10 ja GT-8 kisat ”Tattiksella” 29.-30.6.2013

Alkuperäinen ajatus oli käydä ajamassa vain GT-8 luokka sunnuntaina, Tattarisuon pienoisautoradalla, Helsingissä. Ajatukset kuitenkin muuttui kun Kuusisen Jarkko kutsui minut ajamaan lauantain TP-10 luokan kisan. Olin kuitenkin lauantaille sopinut hoitavana kellokallen tehtäviä Jyrkkälän SCSC III kisassa, joten matkassa oli mutka. Hommat loksahti kohdalleen kun Juha Menna lupautuin sijakseni Jyrkkälään. Hotellihuone tuli ripeästi varattua Sokos Hotel Vantaasta ja kokonainen viikonloppu tuli torpedoitua kisailulla.

”Tattis” on pienlentokentän kupeessa, joten taivaalta voi bongata kuvattavaa…

Lauantain TP-10 kisa, 29.6.2013

Sääennuste ei luvannut viikonlopulle kovinkaan hohdokasta keliä, mutta pieni lupaus kuivastakin kelistä oli olemassa. Aamupäivän treenit ajettiin kuivalla, mutta sitten kohtuullinen sadekuuro ”floodasi” radan. Järjestelyistä vastannut bändi kuitenkin hoiti asiat mallikkaasti ja rata saatiin suhteellisen kuivaksi viimeiselle aika-ajokierrokselle. Sijoituin aika-ajoissa kuudenneksi.

Pikkuautoilijoiden pahin vitsaus – vesisade!

Semifinaali oli kaaosta, ensin porsi aski, se korjattiin ja olin vielä pelissä mukana, ts. nousemassa a-finaaliin. Tämä ei vielä riittänyt, 4 minuuttia ennen semin päätöstä, porsii vielä kytkin. Kytkin menee jumiin, veto oli päällä siis koko ajan. Mekkarini työntää auton varikolta liikkeelle ja saan ajettua auton maaliin. Ajaminen piti hoitaa jatkuvasti veto päällä, jos päästi tyhjäkäynnille tai jarrutti, auto olisi todennäköisesti sammunut. Olen onnekkaasti semifinaalin 4. ja sillä yltää suoraan a-finaaliin. Huh! Olipa hilkulla.

Päivän teema TP-10 autoilussa.

Tein autoon täysremonttia askille ja kytkimelle, tarkastin kaiken, jotta vihdoin saisin ajaa 45 minuuttisen finaalin ilman korjaustaukoja. Kytkimen jousen mutteri oli auennut, askista en löytänyt varsinaisesti vikaa, vain hieman säädettävää.

Finaali olikin sitten samanlainen torvisoitto kuin aikaisempinakin kertoina. Vaihdelaatikon rattaita vaihdettiin kolmesti. Välitykset olivat moottorille liian pitkät, ja kytkin toimi liian alhaalta. Auto lähti kurveista todella laiskasti. Ajoin finaalin viimeiset 15 minuuttia ykkösvaihtella. On pieni ihme, että A) moottori ei lauennut, B) moottori ei ylikuumennut. REDS merkkinen kisakoneeni onkin aikamoinen ihme. Olin kisan 9., keskeytin ajamisen teknisten murheiden siivittämänä.

Tony oli kaivanut vanhan MTX4:sen hyllystä.

Päivän ylivoimainen C8 auto huollettavana.

Mitä sitten on opittu kahdesta kisasta?

Rengaspuoli ja olosuhteisiin sopeutuminen alkaa olla kohdallaan, eli jotenkin hallinnassa. Moottoripuolella ollaan mukavasti positiivisen puolella, minulla on vain harvoin ongelmia moottorin käyntipuolen kanssa. Se missä ollaan sitten rävelletty – Olen syöttänyt moottorilleni aivan liian pitkiä välityksiä, pitäisi oikeasti treenata isolla radalla, edes kerran. Vaihdelaatikon sielunelämä on jotenkin vielä hakusessa. En tiedä miksi Xray NT1:seni syö rattaita noin hurjasti, uutta palikkaa sisään ja sormet ristiin ei näytä toimivan.

TP-10 luokka on kuitenkin suhteellisen mukava luokka ajaa, harmi vain, että osallistujia pitää kosiskella kisoihin. Hiipumista osallistujamääriin on tosin ilmaantunut myös moniin muihin luokkiin.

TP-10 kilpailun Top 5, Kisan voitti Sami Munck (oikealta lukien.) toinen Teemu Saarinen, kolmas Tony Raikas, sitten Naumov (4) ja Putkonen (5).

Sunnuntain GT-8 kilpailu 30.6.2013

GT-8 luokka ajetaan LS-5 luokan yhteydessä, joten kisapäivästä tulee aina pitkä. Autoa ehtii hieroa ja huoltaa mielin määrin. Oma autoni olikin suoraan edellisen kisan jäljiltä, poikkeuksena vaihdettu jarrulevy, jonka elinkaari saavutti lakipisteensä Hyvinkään kisassa. Sopiva jarrylevy löytyi HB Lightning 1/8 buggyn varaosaluettelosta.

Sami Haapsaari oli maalannut 1/5 autoonsa uuden korin, nyt taas tuo tuttu väritys…

Tulimme kisapaikalle hotelliaamiaisen jälkeen, joten ensimmäinen harjoitusajo jäi ajamatta. Olihan siinä 4 kierrosta alkueriä missä harjoitella. Otin TQ-paikan nimiini ensimmäisessä alkuerässä. Toisessa lähdössä testasin säätöjä, metsään meni. Ajoin vielä jo ajetuilla renkailla, joten oli aika laittaa uutta alle. Kolmannessa alkuerässä minulla oli uudet renkaat alla ja säädötkin ilmeisen paremmalla tolalla. Paransin TQ aikaani melkein 7 sekuntia. Hyvä niin koska Riku Forström rikkoin aikaisemman TQ-aikani. Neljännessä alkuerässä testailin taas säätöjä, mutta tälläkertaa meni myös metsään, samoin kakkosen ratas päätti päivänsä. Finaalia varten säädöt olivat siis nyt haarukoitu. Vaihdelaatikko vaati vielä hieman säätöä, kakkonen meni sisään aivan liian aikaisin, mutta siihen ei suuria peliliikkeitä ollut tarjolla.

Toissavuoden GT-8 mestari, Pekka Kuronen luotti vielä edelliseen GRP:n rengasmalliin.

Hoffan auto sai ”R2D2” käsittelyn, siitä tulikin paljon vakaampi…

Finaali olikin sitten kärjessä ajamista ja ongelmien välttämistä alusta loppuun. Ongelmia ei ollut ja kruisailin toisen osakilpailun maaliin voittajana hyvällä marginaalilla.

En välttynyt etusuoran varikkomuurilta tänäkään vuonna…

Tattiksen rata oli palautettu vanhaan muotoonsa, etusuoraa edeltävä neulansilmä oli tehty tiukemmaksi, samoin pääsuoran etumutka. Rata oli aiempaa hieman hitaampi, mutta ei paljoa. Tarkalla ja pyöreällä ajolla ”tattiksesta” selviää kunnialla.

Uuden profiilin GT-8 ratakierrosennätys on nyt 20,739 sek. Juho Hattunen tiesi kertoa, että edellisellä profiililla se oli ollut 20,5 sek. Joskus aikoinaan kun GT-8 luokka alkoi muotoutua, tattiksella ajettiin pari sekuntia hitaampia kierrosaikoja, eli tuolla ”20,5” profiililla.

Kisojen Top 3

  1. Jethro Lehtojärvi
  2. Petri Hoffman
  3. Riku Forsström

Tiukin kisa nähtiin kolmostilasta, jossa ero kaveruksien Rikun ja Pekan välille saatiin kokonaista 0,7 sekuntia. Ohitus tapahtui ilmeisesti vielä viimeisellä kierroksella. Petri oli kotiradallaan elementissään, ajaen hienosti kakkoseksi. Sarjan osalta näyttää nyt siltä, että kovin kisa käydään hopeatilasta, tosin sarjan voittokaan ei ole vielä selvä. Itselläni jää sarjan 3 osakilpailu välistä, joten tämän kisan voittaja tulee tod. näk. olemaan toinen sarjavoittajaehdokas kuluvalle kaudelle.

Petrin auto jolla napattiin tällä kertaa hopeatila!, Audi ei välttämättä ole se helpoin kori, tosin Kyoshon päälle se tuo toivottua lisäkääntyvyyttä.

Kiitos PKSRCA:lle kisoista ja järjestelyistä, leppoisa ja mukava viikonloppu vaiherikkaassa kelissä. Rata-aluekin oli laitettu varsin hienoon kuntoon!

LS-5 luokassa ylivoimaisena voittajana oli tällä kertaa Toni Pernu, TQ ja johti koko finaalin alusta loppuun. Kuvassa Toni jo kisan jälkeisissä huoltopuuhissa.

Pokaalien pokaajat potretissa.