Kesän ensimmäinen karkelo – LS-5 SM1 Tykkimäki, Kouvola

Alkusanat

En ole pitkään aikaan kirjoitellut sivuilleni juuri mitään. Syy on melkoisen selkeä, laiskuus. Toistaalta laiskuutta on edistänyt valtavat työ- ja arkikiireet, enkä ole isoja kisoja juurikaan ajanut, sitten viime syksyn. Olisihan talvella voinut kirjoitella oppaita ja pienet turinat niistä kotikisoista joita kävin ajelemassa, mutta nekin jäivät. Sääli, sekä teille lukijoille ja minulle, osa harrastushetkistä jäi taltioimatta.

LS-5

Viime syksynä sain mahdollisuuden kokeilla LS-5 luokkaa kilpailumuodossa ja tietenkin mahtavalla Kouvolan radalla. Silloisena päivänä urakoitiin TP-10:ä, GT-8:a ja LS-5:sta. Tajuton viikonloppu ja paljon rataminuutteja. GT-8 oli nähty, kaksi sarjamestaruutta ja jotain uutta piti saada tilalle, täten päädyin kokeilemaan LS-5:sta. Kokeilu kannatti ja kipinä jäi. TP-10 ja GT-8 tippui ohjelmasta pois ja löysin tieni kiehtovaan ja haastavaan LS-5 luokkaan. Kesän ’14 luokista toisena ajelen M8:a, lähinnä höntsäysmielessä, ohjelmassa on valikoidut M8 SM-kisat ja tietysti pääluokkana kaikki LS-5 SM:t.

Femma on mielenkiintoinen ajettava, takavetoisena haastava. Erittäin huonolla pidolla lähes mahdoton (vesikeli). Auto on teknisesti omaa luokkaansa, bensiinimoottori ja hydrauliset jarrut, näitä ei muista luokista löydy. Auto on raskas, joten ajaminen on esikuvamaisempaa, “isoa”. Joidenkin mielestä auto on laiska ja tylsä, mutta koitappa ajaa limitillä 😉 Auto on myös riittävän iso nähtäväksi, ainakin minulle kun mittariin on tulossa 40 vuotta pallon tallaamista. Lajeja on kuitenkin vakea verrata toisiinsa, TP-10 luokassa on puolensa, se on sähäkkä ja nopea. M8 on ihan huippu savibaanalla ja LS-5 on kuin vaikeamman tason GT-8 kurvailua. Suurin ero näiden välillä on tapa ajaa, GT-8/TP-10 kun lähtee “kirjoittamaan”, pidetään kaasu lujasti pohjassa ja toivotaan tehon riittävän. LS-5 luokassa tämä on täysin päinvastoin, pitää olla tarkkana koska avaa…   …ja siitä se hyvän ja paremman kuskin ero sitten tulee…

Kouvolan kisa

Valmistauduin kisaan vetämällä yhden treenilauantain tattarisuon pienoisautoradalla, se on tavallaan lähin iso rata. Toki sitä ennen autoa kunnostettiin verkkaiseen tahtiin pitkin talvea. Tattistreenit olivat sikäli tarpeen koska auto oli totaalipurettu ja kasattu uudelleen. Setuppi piti testata. Treenit ei kuitenkaan menneet kuten suunnittelin, tarkotus oli ajaa 6 tuntia lähes tauotta, mutta molemmat mukanani olleet koneet menivät rikki. Toisesta karkasi männäntapin sokka ja toisesta porsi alakerran tiivisteet. Päivä kului koneiden kanssa räplätessä. Onneksi Veikko Jalas lainasi yhden kisakoneistaan ja sain ajaa illan viimeiset 1,5 tuntia lähes tauotta. Auto tuntuikin päivän päätteeksi ihan omalta ja olo oli luottavainen Kouvolan kisaan nähden. Ainut ongelma oli saada jostakin kisakone ja mielummin kaksi.

Alkanut kisaviikko olikin sitten autotallissa räveltämistä. Kolmesta rikkinäisestä koneesta sain rakennettua kaksi käyntikuntoista. Saksasta klikkasin vielä yhden uuden vakiokoneen ihan varmuuden vuoksi, on sitten ainakin joku jolla ajaa. Korjatut moottorit piti vielä kohdistaa, viilata, säätää ja testata. Toinen vedettiin viilapenkissä käyntiin ja toisella sudittiin pitkin pyöräteitä, levotonta. Suorituskyky oli täysi arvoitus.

Suurin osa releistä pakattiin valmiiksi kisalähtöpäivälle valmiiksi, mutta uusi kisakori piti vielä maalata ja tietysti leikata ja sovittaa autoon, ps: ei ollut mikään vartin homma…

Kisapäivä

Saavuttiin kisapaikalle jo edellisenä iltana, ehdittiin näkemään TP-10 ja C-8 finaalit, hyvää viihdettä. Ehdittiin vielä ottaa pienet treenit kisojen jälkeen, mutta se oli kommelluksia täynnä. Ensin irtosi kaasulinkki servosta ja sitten toinen takapyörä, olin nuukaillut lukitteen kanssa. Ajo oli kuitenkin suurinpiirtein reunaviivojen välissä, joten siirrettiin ajatukset jääkiekkoon. Lohtuna oli se, että asennettu/korjattu/viilaamani kone taisi kulkea riittävästi…

Sunnuntaina, kisapäivänä sitten korjattiin auton pikkuviat ja jatkossa liimattiin myös pyöränmutterit kiinni. Ensimmäinen treenini olikin heti ensimmäisenä, joten aurasin latua muille, ts. putsasin rataa. Pito ei ollut kummoinen, joten piti odotella pidon tasaantumista, ajo oli enempi sellaista radan kiertämistä ja tunnustelua (=spinnailua).

Alkuerät

Alkueriä ajettiin neljä kierrosta, kierrokset aloitti LS-5 luokan autot, joka tosin oli poikkeuksellista. Säännöt kun sanovat, että SM-luokat ajavat jälkimmäisenä. Täyteluokat siis ensin, tosin enpä tätä itsekään muistanut kun aikatauluja FTT kisoihin talvella väsäsin, mutta aikataulut korjattiin.

Alkueräryhmäni oli hidas, vastaantulijoita oli valtavasti. Ohituksia kertyi parhaimmillaan 3 per kierros ja ohitukset piti jääväämättä tehdä radan likaisella osalla. Tulosta ei meinannut syntyä millään ja syystäkin turhauduin ( mutinaa ja valitusta, kiitos ja anteeksi ). Kolmannella kierroksella pito oli radassa jo tekeentynyt ja kanssakurvailijat olivat merkanneet autoni, sain tietä verrattain hyvin. Pari kolme sekuntia taisi tuhraantua ohitettavien kanssa tällä kierroksella, kun aikaisemmissa lähdöissä se oli lähempänä 30 sekuntia. Tulos olikin sitten niin imarteleva, että nousin alkuerien kolmanneksi. Neljännellä kierroksellä yritystä oli hieman liikaa ja lopuksi vielä kaasuservo sanoi sopimuksen irti, erä jäi luonnollisesti kesken. Tuomo tuli ohi neljännellä kierroksella, joten alkuerätulokseni oli mukavasti neljäs, hyvä startti päivälle ja mieli oli korkealla.

Finaali

Koska ajoin viiden sakkiin alkuerissä, varmistin suoran A-finaali paikan. Sikäli ihan hyvä, koska sääennuste povasi märkää taivaalta ja sitä muuten tuli. C-Finaali ajettiin märkänä, samoin alkuerien viiden nopeimman harjotus oli kostea, mutta ei enää märkä, kävin hieman kurvailemassa. B-Finaali ja Minit kuivasivat radan ja palautti osan pidosta.

Finaalia kohden tankin kestoni hieman arvelutti, joten päätin ottaa lämmittelyt maltilla. Laitoin autoon koko kierroksen uusia renkaita ja tarkastelin yleisesti kaiken mikä voisi olla pielessä. Näytti ja tuntui hyvältä, kauden ensimmäinen finaalistartti hieman jännitti, joten käväisin pienellä kävelylenkillä ennen lähtöä, yritin keskittyä, hukkareissu.

Startti oli huono, auto hieman empi lähdössä, liekkö alaruuvi hieman paksulla. Kova bensiinikulutus puolsi ajatusta. Auto kuitenkin lähdön jälkeen kulki mukavasti joten se unohtui nopeasti. Heti lähdön jälkeen renkaat toimi aivan sairaan hienosti, silloin olisi pitänyt iskeä Tuomon ohi, joka lähti ruudusta kolme, mutta en tohtinut tunkea, Tuomo kun piti linja tiukkana.

Parin kierroksen jälkeen renkaiden pidossa tuli tajuton notkahdus ja Tommi huristeli ohi, olin viidentenä ja Tuomo karkasi tähtäimistä. Tommi aiheutti itselleen ongelmia ja pääsin kuin vapaalipulla takaisin neljännelle paikalle, samaan aikaan alkoi renkaat taas toimia ja otin Tuomon pian kiinni, hain vimmatusti ohituspaikkaa, mutta vetopito piti minut kurissa. Auto haki ihan tolkuttomasti kurvien jälkimmäisellä osuudella, enkä tahtonut autoa saada kiihtymään. Tuomon jarrumerkit olivat kuitenkin paljon aikasemmassa, joten ohitusta oli hyvä yrittää pääsuoran päässä ja välikaarteen shikaanissa. Pääsuoran päässä sitä kerran yritinkin mutta Tuomo ahdisteli autoni sisäkurvin vihreälle osalle jossa pitoa oli yhtä paljon kuin jäällä. Taistelu jatkui ja iskupaikat olivat tiedossa, kunnes ohjaus lopetti toimintansa. Renkaat eivät kääntyneet ja ajo piti keskeyttää. Mitään ei ollut tehtävissä kun auto haisi sähkölle, servo oli vaihtanut roolinsa lämmittimeksi. Kyllä harmitti!

Spekulaatio

Toni Pernu oli päivän kunkku, Tonin vauhtiin ei pystynyt kukaan, ei edes auttavasti. Tuomo oli ainakin finaalin siinä vaiheessa minua hitaampi, joten ohitus olisi syntynyt ennen pitkää, ainakin haluan uskoa näin. Antti ajoi pitkään kakkosena, eikä mielestäni kovasti ollut päässyt karkuun. Antti kuitenkin teki ison virheen ja putosi neljänneksi. Parhaimmillani ilman tekniikkapirulaista olisin ollut toinen tai kolmas, joka oli myös tavoitteeni. Toki tämän puhdasta spekulaatiota mutta tällaisia ajatusmalleja on hyvä luoda, jolloin perspektiivi säilyy. Onnea Tonille voitosta ja Tuomolle upeasta kakkossijasta. Kolmanneksi kurvaili Vesa Rousku. Loput sijoitukset täältä. Hyvinkäällä sitten seuraava startti, saapa nähdä mihin silloin ylletään…

Kiitokset myös kanssakilpailijoille avusta ja vastuksesta, erityisesti Jalas, Ikävalko ja Virtanen auttoivat päivän aikana pienissä jutuissa, mutta tärkeissä. Antille ja Tommille myös iso kiitos tsempistä, sitä kaipaa kaikki! Niin ja tietysti veljelleni kiitos apulaisenani toimisesta, joka ei aina ole helppo juttu…

Pete Alajoki kävi napsimassa kisoista kuvia.

Alla yksi Peten hienoista kuvista, jossa autoni on päässyt pääosaan. Kiitos!

Jeppe_LS-5

Tässä vielä servon vauriot, servo oli käytännössä uusi. Arvatkaapa vain päivittyykö ohjaus kaksoisservosysteemiin…   SHV kirjaimet lienee tarkoittavan Smokie High Voltage.

20140527_164409_Android 20140527_164340_Android 20140527_164350_Android20140525_114340_AndroidRenkaan lämmittimet löytyivät Veikko Jalaksen takalaatikosta, kiitos!