Kesän LS-5 kurvailujen toinen osakilpailu, Hyvinkää.

Alkuvalmistelut

Kauden toiseen osakilpailuun valmistauduttiin parantamalla autoa Kouvolan kokemuksien siivittämänä. Ohjausservo piti korjata ja moottoriin saada lisää suoranopeutta ja polttoaineen kulutusta kuriin. Toki ihan perustreeni ei ole koskaan pahitteeksi. Siinä sitä sitten olikin ohjelmaa ennen kisoja. Kouvolan ja Hyvinkään kisojen välissä kun ei ollut aikaa kuin kaksi viikkoa.

Päätin luopua yhden ohjausservon rakenteesta ja askartelin hiilikuitulevystä sopivia osia jotta kaksi normaalikokoista servoa voi kiinnittää huolehtimaan ohjauspuolesta. Käväisy paikallisessa servokaupassa toi kotiin kaksi uutta servoa ja viime kauden GT-8 autosta napattiin pari servoa lisää. Tällä kertaa autoon mätettiin täyslaidallinen Sanwaa.

Kisojen välisenä sunnuntaina käväisin sitten Hyvinkäällä testaamassa auton toimintaa, samalla tuli arvokasta treeniä. Radasta oli jätetty nyt etusuoran shikaani pois käytöstä, joten rata oli mukavampi. Karkea asvaltti söi kuitenkin rengasta aika tavalla, pitokin tekeentyi hyväksi vasta pariksi viimeiseksi treenitunniksi.

Sunnuntain aikana sain rakennettua luottamusta ohjausta kohtaan. Se oli nopeampi ja tehokkaampi kuin aiempi yhden servon versio. Moottoria säätelin hieman enemmän ja löysin moottorista lisää suoranopeutta, samoin polttoaine tuntui riittävän säätämisen jälkeen. Ajoin testien lopussa kaksi yli 30min vetoa, joka on normaali finaalipituus. Tähän päälle vielä extra kruisailua molemmilla kerroilla noin 5 minuuttia. Moottori alkoi olla siis pallokentällä, hieman vielä opettelua se näiden bensamoottorien kanssa pelaaminen on kun soundi on niin erilainen verrattuna nitroihin.

Pääpaino näytti kuitenkin sunnuntain kurvailuissa menevän jarrujen parissa, takajarrut tahtoivat mennä lukkoon ennen etupäätä ja sehän vasta myrkkyä on. Syyksi paljastui ohueksi kuluneet etujarrulevyt, onneksi siitä selvittiin alumiiniteipillä, jarrupalat tuli sillä shimmattua. Etupään jarrulevyt ovat kuitenkin uusittava ennen Tattarisuon kisoja, mutta Hyvinkään kisat ne saivat luvan kestää. Valmistelut olivat nyt tehty huolella, autollakin ajettu testiä runsaasti, suuremmat viat tuli korjattua ja auto tuntui iskukykyiseltä.

(Lopussa on lisää kuvia kisoista, kiitokset myös Jaakolle kuvien räpsimisestä.)

Kisareissu

Reissunpäälle lähdin lauantai iltapäivästä, ajoin Jaakon luo Loimaalle, josta sain myös yösijan. Sunnuntai aamusella suunnattiin yhdessä tuumin nokka kohti Hyvinkään kisabaanaa ja oltiinkin suhteellisen hyvissä ajoin perillä. Ylimääräistä hässäkkää ei ollut, laitettiin kamat rauhassa leviäksi ja nautittiin aamupalaa, nam!

Hyvinkäälläkin aikataulu oli tehty käänteisesti, eli LS-5 luokan kilpurit aloittivat päivän. Omalta osaltani olin sijoitettu keskimmäiseen eräryhmään, joten en ollut heti avaamassa latua.

Aamu sarasti Hyvinkäällä

Treenit

Ekan treenikiekan ajoin vanhoilla renkailla, testailin vain, että kaikki pelaa. Seuraavaan treenin laitettiin uutta rengasta taakse ja eteen käytettyjä. Ajan pääsääntöisesti samalla seoksella edessä ja takana, niinkuin nytkin. Treenien kierrosajat lupasivat hyvää ja tasaista kisapäivää, parhaat kierrosaikani näytti olevan hyvinkin kärjessä, mutta koko joukko ajoi pienelle hajonnalle. Auto ei kaivannut mitään muutakuin huolellista ajoa, auto toimi erittäin mukavasti.

Alkuerät

Treenien jälkeen alkoikin sitten sataa, juu eli siis vettä taivaalta. Kiva, eipä tarvinnut enää unelmoida kovasta ja tasaisesta kisasta. Ensimmäinen lähtö oli märkä, sisukkaana meni sinne luistelemaan. Auton alle ruuvailtiin vuodelta papu ja vuohi olevat märän kelin renkaat. Auto oli kauhea, pitää varmaan hieman tehdä joskus vesikelitestiä. Sade kuitenkin oli kuuron kaltainen ja toiselle eräkierroksella päästiin ajamaan semikuivalle radalle. Toisella eräkierroksella liukastelin autoni kerran tai pari pöpelikköön oikein kunnolla, kerran siihen kuuluisaan shikaanimöykkyyn etusuoralla ja niinhän siinä sitten kävi, että auton ohjaus meni rikki. Ei heti mutta muutamien mutkien jälkeen etupyörät menivät omavaltaisesti.

Yllätys oli suuri kun korin alta paljastui kaksi karastaa poikki mennyttä servoa, wtf! Servosäästäjän o-renkaat olivat menneet poikki ja toinen etuakseli oli vääntynyt (selvisi myöhemmin). Propleema oli melkoinen, mistä uudet servot. Kaivelin laukkujani ja löysin pari vanhaa, identtistä mutta “toimivaa” servoa. Servot olivat alitehoiset, noin 12kg vääntöä/kpl. Servot rohkeasti paikallee ja kohti kolmatta alkuerää.

Jep, molemmat karat poikki :/

Korvikeservot olivat entistä nopeammat, aivan mahtavaa. Tuntuivat vielä tekevänsä työnsä hyvin joten olin huoletta. Ajoin erässä lisäksi vielä toiseksi nopeimman tuloksen, joten tuloskin oli oikein mairitteleva. Luottavaisena neljänteen alkuerään ja tulosta vielä parantamaan. Nyt aurinko olikin porottanut radan todella kuumaksi ja pehmeä rengasseos oli vika valinta. Renkaat käytännössä kuoriutuivat ja tulos jäi kolmannen kierroksen aikaani nähden hieman heikommaksi, oli kuitenkin kokonaisuuteen verrattuna ihan hyvä.

Auto ja servot pelasivat hienosti, olipa hyvä fiilis. Päivä meni suurinpiirtein suunnitelmieni mukaan. Toni Pernu otti varmoin ottein TQ tuloksen, mutta oma aikani ei jäänyt paljoa taakse, ottaen vielä huomioon, että erässäni oli jälleen aika tavalla sitä ohitettavaa liikennettä. Taisi nopeimmassani kohdalleni osua yksi pieni kolarikin.

Alkuerien tulokset.

Rata oli paikkapaikoin melkoisen likainen…

Finaali

Top 5 treenissä kokeilin vielä renkaita, päädyin valinnassani pykälän kovempaan seokseen kuin aiemmin, mutta pidin edelleen samaa seosta edessä ja takana. Balanssi oli tällöin hieman yliohjaava uusilla renkailla, mutta renkaiden kuluessa auto muuttuu tasapainoisemmaksi. Treenissä kaikki näytti pelaavan edelleen mainiosti, ei kummallisempia ajatuksia.

Minien kurvailtua oma finaalinsa oli aika keskittyä omaan suoritukseen. Ajattelin, että nyt tulee kova taistelu voitosta, sitä lähdettiin hakemaan. Lämmittelytkierrokset paljasti, että rengasvalinta oli osunut kohdalleen, otin kuitenkin varovaisesti. Autot ruudukkoon ja odottamaan lähtökäskyä, lähtö tapahtuu ja tällä kertaa autoni ei jää empimään vaan ampaisee mukavasti irti viivasta. Hätyyttelen heti edeltäni lähtenyttä Tonin ohjastamaa autoa, samoin takaatani lähtenyt Tuomo ahdisteli heti ahnaasti. Muutaman kierroksen jälkeen alkaa erot hieman tasaantua ja Tuomo alkaa jäädä minun ja Tonin vauhdista, ei kuitenkaan paljoa. Teen itse pienen ajovirheen ja pöllytän reunanurmikkoa, Toni pääsee karkuun, mutta saan pidettyä omani, toisen sijani. Tässä kohtaa päätin ottaa kaiken irti, vetää limitillä ja ottaa Tonin kiinni ja saankin, liekkö Toni hieman hellittäneen. Tämän jälkeen ajettiin pitkään reilu sekunnin erolla, ero ei kasvanut, mutta ei myöskään pienentynyt. Itse jouduin jäähdyttelemään renkaitani, koska olin “leiponut” ne kiinniotossani ylikuumiksi, pysyin kuitenkin kärkikuskin vauhdissa.

Kahdeksan minuutin kohdalla se sitten tapahtuu, ohjaus särkyy taas. Toinen ohjausservoista oli täysin kuollut ja toinen oli uupunut työhönsä. Voi harmituksen paikka, että otti pannuun. Harmitti kun mahtava kisa meni reisille, tolkuton pettymys. Kaksi kisaa ja kaksi keskeytystä samankaltaiseen ongelmaan, molemmilla kerroilla sähkövika. Tarkistin vielä myöhemmin, että mekaniisia jännitteitä tai mitään muutakaan ei ollut, servot eivät vain jaksaneet. Sen siitä saa kun laittaa “olikohan nämä nyt ehjiä” servoja paikalleen.

Päivän töppi oikeastaan oli toisella alkueräkierroksella. Kolarointi betonimöykyn kanssa, siinä meni rikki kaksi tärkeää servoa. Se töppi maksoi minulle podium sijan ja hyvät SM-pisteet. Balsamia haavoille toi sekä kilpailun, että Finaalin nopein kierrosaika.

Lopputulokset. Kilpailuorganisaatio oli päättänyt sijoittaa minut edustamaan PKSRCA:ta, olin kuitenkin ilmoittautunut TUA:n jäsenenä.

Seuraavat kolme kisaa ajetaan Tattarisuolla, se onkin tiukka paikka. SM-pokaalistakin voi vielä haaveilla, mutta veikkaisin, että se vaatii nyt muilta jo apua. Sen verran tasaista on kisoissa ollut.

Hyvinkää TOP5 oikealta vasemmalle, Pernu, Otsavaara, Rousku, Turku, Rousku

Tällä kertaa palkittiin myös hieman varttuneempia kisaajia.