Kisailua kotona ja naapurissa!

Ajattelin nyt kirjoittaa kun on pieni hetki aikaa pureksia ajatuksia viime kuukauden kisailuista, kisojahan on ollut tässä hiljattain kolme. TP-10 luokassa 3. SM-osakilpailu ja LS-5 luokassa 2. SM-osakilpailu jotka ajettiin Helsingissä, Tattarisuolla, lisäksi ajettiin PM-kisat Ruotsissa, Malmön itäpuolella Staffanstropissa.

Helsingin kauden 2. SM-kisaan lähdettiin hakemaan voittoa, ensimmäisessä kisassa tuli keskeytys, joten voitto on tärkeä SM-mitalijahdissa. Kävin kertaalleen ennen kisoja ko. radalla treenaamassa, ohjelmassa ei ollut mitään erityistä, pelkkää treeniä ja yhden uuden osan testaamista. Löpinöiden lopussa runsaasti lisää kuvia.

Helsingin Kisapäivä

LS-5 luokka ajettiin tällä kertaa lauantaina, se oli poikkeus jolla oli hintansa, jokunen LS-5 kuski joutui jättämään kisan väliin, perinteisesti ajopäivä on ollut sunnuntai. Ilmeisesti siirto oli tehty TP-10 kisojen takia, koska tällöin olisi ollut jokin päällekkäisyys. LS-5 luokassa kuitenkin ajettiin SM-arvoinen osakilpailu, mutta täpärälle veti, osakilpailun SM-arvo kun määritellään ilmoittautuneiden määrän mukaan. Itse lähdin matkaan perinteisesti aamuvarhaisella lauantaina ja olinkin radan varressa hyvissä ajoin ja kalustokin oli säädöissä edellisen treenin myötä, joten aamun treenejä rauhassa odotellen kisapäivä lähtee käyntiin.

Tyypillinen varikkopöytä, kaikenlaista …

Treenilähdöissä paukuttelin koko joukon toiseksi nopeimman kierrosajan. Voittotavoittelut olivat siis realistisia. Jiri Jokinen ajoi pohjat aika selkeällä 0,5s markinaalilla, kotiradan etuja, toki Jiri on myös nopea kuski, ei ne huippukierrokset pelkästään kotiradan turvin selity.

Alkuerissä homma lähti käyntiin nahkeasti, olin ekan kierroksen tuloksissa vasta viides! Hieman säätöä autoon ja kohti toista kierrosta. Toinen kierros jää kuitenkin ajamatta koska alkaa sataa vettä, samoin käy kolmannelle kierrokselle. Sitten alkoikin rata kuivua ja vähän aurinkokin pilkottaa. Kokeneena kilpailunjohtajana toimineella Jarkko Kuusisella oli onneksi tilanne hallinnassa ja aikataulua venytettiin puoli tuntia eteenpäin, jotta kaikille saadaan samat olosuhteen viimeiselle kierrokselle. Tälle iso peukku! Samaan aikaan kisaajan pienessä päässä alkaa aprikointi mitä rengasta ja millä säädöillä lähdetään sateen huuhtelemalle radalle. Onneksi vinkkiä sai ensimmäisen erän ajoista. Rata ei ollut hirmuisasti hidastunut joten säädöt sai jäädä ennalleen. Sopivaa rengasta alle ja kohti viimeistä alkueräkierrosta tulosta parantamaan. Sen verran aika parani, että nostin itseni alkuerien kolmanneksi, oli sateen huuhtelemalla radalla nopein 🙂 mutta Jirin ja Veskun ekan kierroksen tulokset olivat aamun olosuhteiden myötä paremmat.

Kauden uusia kuskeja Matias Viksted, alkoi autokin jo kulkea ihan mukavasti …

Ennen finaalia ajettiin viiden nopeimman harjoitukset, jossa otettiin vähän esimakua kisailuun. Otettiin yhteislähtöä ja kaikkee muutakin, show mielessä, Jirin ideoidessa, parasta viihdettä 🙂 Sitten ajettiin B-finaali, sitten Minit kurvailivat finaalinsa ja sen jälkeen olikin sitten kohdalla päivän the finaali.

Finaaliin lähtö ruudusta kolme, ei ehkä paras paikka voittotavoittelua ajatellen koska kärkiauto yleensä pääsee karkuun kakkosen ja kolmosen taistellen keskenään. Niinhän siinä nytkin käy ja Jiri aloittaa finaalin tajuttomalla Attackilla. Minä ja Vesku taisteltiin kakkos paikasta, kunnes minulle tulee pääsuoraan jälkeisessä kaarteessa jokin ihmeellinen takapyörälukko ja auto pyörähtää todella arvaamattomasti, onneksi vihreälle, ei tullut kolaria. Liekkö kumin palanen pyörähtänyt jarruihin. Putoan tässä kohtaa viidenneksi. Kärkiauton ja minun välissä olevat sähläävät ja sujahdan muutamien kierroksien jälkeen toiseksi, Thomas Sojakka ajaa kolmantena. Löysään hieman tahtia ja seuraan miten Tumpin ja minun välinen etäisyys kehittyi. Pääsin hieman karkuun, ajattelin, että otetaan varma kakkostila, Jiri oli päästellyt jo yli puolen kierroksen karkumatkalle. Siinä mummoilin ja sunnuntaiajelin rataa ympäri ja yritin saada selvää kuulutuksista.

Hämmästys oli suuri kun Antti Laurinkoski alkoi hieroa takapuskuriani. Totean mielessäni, että Sojakka on pudonnut neljänneksi ja Antti jahtaa nyt minun päänahkaani. Tästä alkaakin ehkä LS-5 urani kovin kisasuoritus. Antilla oli juuri oikeat renkaat tähän tilanteeseen kun omani alkoivat olla jo auringon laskun puolella, ajoni oli käytännössä ihan tolkutonta puolustustaistoa. Onneksi Antti on taitava rattimies ja kisa pysyy miehekkään rehtinä, eikä yliajoa synny. Sijoituksia vaihdettiin ahkeraan ja kohta kuulutuksista kumpuaa tieto että Antin kanssa ajetaan voitosta! Jirille oli käynyt paha letkukosketus ja nostajan apua oli tarvittu, niitä ei ajosuorite kestä jos meinaa voittaa.

Kisan viime minuuteilla Antin kanssa tulee vielä vähän isompi tömähdys ja molemmat pyörähdetään kuin tanssijat. Itse pääsen suhteellisen nopeasti uudelleen liikkeelle ja Antilla meni hieman enemmän aikaa. Järjestys ei meidän välillä muuttunut, mutta Vesa Rousku nappasi tässä kahinassa itselleen kärkipaikan. Siinä sitten ajettiin useampi kierros kolme autoa ihan peräkkäin Vesku ihan tajuttomassa prässissä ja minä Antin ja Veskun välissä, hurjaa vääntöä. Viimeisiä kierroksia viedään kunnes ratakierroksen viimeisessä kaarteessa Vesku tekee liian rohkean kanttarikosketuksen, auto liukuu leveäksi ja minä luonnollisesti ahneena ajolinjaa pitkin ohitse. Samalla Veskusta livahtaa ohi minua seurannut Antti ja ajaa kisan kakkoseksi, Veskulle karvas kolmostila. Kisa oli huikea! Huikeaksi kisan teki se että neljä ensimmäistä autoa ylitti maaliviivan alle kymmenen sekunnin erolla. Katsomossakin huokailtiin ja jännitettiin kuin Wimbledonissa.

TOP 3

  1. Jethro Lehtojärvi (keskellä)
  2. Antti Laurinkoski (vasemmalla)
  3. Vesa Rousku (oikealla)

TP-10 Sunnuntai

TP-10 menikin sitten sunnuntaina penkin alle, autossa on jokin ihmeellinen vika jota en saanut selville, peräpää huojui ja vaelteli kummallisesti = vaikea ajaa. Muutoinkin on kyseisellä vekottimella ollut vaikea kausi. TP-10 on ollut ajatuksena ajaa lauantaina vähän niinkuin LS-5 kisaa varten. Nyt kun ajopäivät vaihtelevat niin se suunnitelma ei enää oikein toimi.

Alla lisää muutamia kuvia, tällä kertaa saalis jäi pieneksi.

no images were found

Valmistautumista PM-kisohin.

LS-5 kisan voiton siivittämänä alkoikin sitten valmistautuminen PM-kisoihin, jotka ajettiin viikko tämän jälkeen. Autoon tehtiin huolto ja aherrettiin SM-kisassa ilmenneiden jarruongelmien parissa. Autotallissa alkaa HARM SX3 auton jarrusatuloiden sovittaminen etupäähän, SX3:sen jarrusatuloissa on mäntä 2mm isompi, joko näillä pysähtyisi? HARM:n jarrusatula sopii millilleen leveyssuunnassa, mutta kiinnitysreijät eivät sopineet pyörän laakeripesän reikiin. Hetki mittailua ja tuumailua ja toinen tovi 3D piirto-ohjelman parissa. Lopulta uudet “adapteri”-osat syntyvät hiilikuidusta, mittatarkat osat syntyvät tietokoneavusteisesti CNC:llä. Tämän jälkeen sortteerattiin työkalut ja renkaat, pakattiin kamppeet auton suksipoksiin. Suunniteltu kesälomareissu sai alkaa, koko perheen kera.

Jarruremontti, isommat satulat löytyivät HARM SX3:sta (Mecatechin valmistamat)

Yksi renkaan lämmittimistä oli myös huoltoa vailla, ompelutöihin…

PM-Kisat, Staffanstorp, Ruotsi

PM-kisoja aikataulu käsitti koko viikonlopun. Tämän lisäksi perjantai oli varattu ohjatulle treenille, koko päivä, kellon ympäri. Luonnollisesti lähtö suomesta pitää ajoittaa niin että treenit tulevat hyödynnettyä. Kisapaikka oli Malmön itäpuolella joten matkaan piti varata vuorokausi aikaa. Lähdettiin turusta keskiviikkona iltalaivalla Tukholmaan, josta sitten ajeltiin torstaipäivän aikana Malmöön.

Perjantaiaamuna kärppänä kisapaikalle do some treeni. Treenipäivänä yksi kellon kiertämä oli jaettu 10min lohkoihin ja ajovuoroja ohjattiin ääninauhalla, joka toinen lohko oli varattu Touring luokalle, kaksi lohkoa GT luokalle ja moottoripyörät pääsivät kerran tunnissa kurvailemaan. Itse olisin toivonut johonkin väliin myös 30 min vetoja mutta tämäkin kävi oikein hyvin 🙂 Treenipäivän aikana sain ajettu treenaajien joukon 10. nopeimman kierrosajan, mutta täysin puhtaita 10 minuuttisia en saanut aikaiseksi, aina jotain pieniä virheitä ja joskus vähän isompia ;). Ajolinjaan alkoi kehittyä mustaa ja pito oli ihan mukava heti aamusta asti.

Rata-alue sijaitsi ison liikenneympyrän kupeessa. Alue oli todella hieno ja rata oli ns. “tight”

Jätehuoltoon oli panostettu, tölkit omaan, renkaat omaan ja muu skräp sitten omaan keräysastiaan. Öljyille oli omat pienet purnukat jokaisen varikkopöydän päässä. Purnukat oli valmistettu urheilupullosta ja pienestä suppilosta, fiksua! (Löydätkö kuvasta?)

Perjantai-selfie

Tavoitteet kisalle oli asetettu siten, että alkuerissä suoraan semifinaaliin ja koko kisassa sitten 10 parhaan joukkoon. Podiumajatuksiakin oli mutta ne hälvenivät nopeasti kun osallistujajoukkoon oli ilmoittautunut useampi “palkkakuski”, ne kun ovat auttamatta omaa luokkaansa.

Aika hyvä kuva koko radasta.

Treenattiin iltaan asti.

Lauantai, alkuerät

Lauantaipäivänä oli sitten ohjelmassa neljä kierrosta alkueriä. EFRA säännön mukaan nopein tulos huomioidaan, joten ekalla ei tarvinnut onnistua. Ensimmäisessa alkuerässäni oli mukana hieman omaa jännitystä, suoritus kuitenkin ihan ok 14:sta. Kytkin otti pitoon nähden aivan liian alhaalta kiinni ja moottori booasi aika tavalla kurveista ulos. Rata kun oli laadultaan “on-off”, niin tehoa pitää olla. Tutkin kytkimen ja se toimii normaalisti. Aikaa muuhun sompailuun ei jäänyt liiemälti kun ainoana Suomalaisena piti hoitaa “team”-manager hommat ja vielä ottaa vastaan haastatteluja (siis se ainut yksi kerta).

Kilpailun johtaja Thomas Eriksson oli hauska heppu, minulle hersyteltiin nyrkkiä kun lauantai-aamuna tokaisin “Good Morning Denmark!” 🙂 Kaveri tuli tutuksi tiimi-kokouksissa.

Toisessa alkuerässä kytkinongelma oli entistä pahempi, jopa niin paha etten viitsinyt edes ajaa, pito oli radassa ennenkokematon. Auto ei vain kerta kaikkiaan irronnut kurveista. Helleaalto alkoi tehdä tehtävänsä, ilma +28C ja rata +50C. Nyt piti kaivaa Tourex:n kolme lapainen kytkin ja laittaa saman valmistajan automatic torque kytkin sivuun. Samalla tuli konsultoitua tanskalaisilta rengasvinkkejä.

Oli niitä ongelmia muillakin.

Kolmanteen alkuerään uuden kytkimen kera, auto on hieman parempi, mutta edelleen Mr.Boo ja Mrs.Moo olivat konehuoneessa. Ei kulje, puren hammasta ja mietin mitäs nytten. Putosin alkuerätuloksissa +20 sijoille. Harmi että auton säätämisen sijaan aikaa palaa nyt kytkimen kanssa taisteluun. Kytkin taas auki ja osia tarkastamaan. Huomaan tehneeni virheen, olin asentanut kytkimeen 2,2mm jouset, kun normaalisti käytetään 2,3mm jousia. Tuli pieni helpotus kun älysin tämän. Äkkiä jäykät jouset paikalle ja esikiristys maksimiin. Kävin autoa vielä kaasuttelemassa pihalaatoilla ja nyt tuntui todella sopivalta, hieman samalla ruuvailin neuloja, säädöt olivat olosuhteisiin nähden hieman paksulla.

Radan yksi tarkimmista kurveista, jos ajoit pitkäksi, paloi aikaa, jos liian sisältä löysit itsesi varikkomuurista, ihan Tattarisuon tapaan. Toisen etupyörän piti mennä “ruskealla” 😉 Vihreä oli väärin…

…suurinpiirtein tähän tapaan. Maybe little bit too much…

Uutta rengasta alle ja neljänteen ja viimeiseen alkuerään. Nyt kytkin ja kone toimi aivan superisti! Parhaasta kierrosajasta lähti 0,3 sekuntia ja tulos parani 12 SEKUNTIA, se oli melkein koko kierros. Tässä suoritteessa oli mukana yksi katon kautta kierähdyskin, pitikin tulla tähän… Radassa oli kaksi sisäkurvia joissa ei ollut kunnon kanttareita, tämä oli niistä jälkimmäinen. Hieman liian ahne ajolinja löi auton takapäähän niin että se käytännössä singahti katolleen. Tilanne oli kuitenkin nyt sellainen että auto oli säädöissä ja kovassa tikissä! Harmi, että jäin juuri ja juuri suorasta semifinaalipaikasta ulos. Alkuerätulos sijoitti minut 1/4 B paalulle.

Kohti neljättä alkuerää…

Muistolaatta Staffanstorpista.

Kanttariton mutka heitti auton katolleen jos ajoi hiemankin liian rohkeasti.

Toisaalta tulos oli oikeastaan hyvä, sain sunnuntain finaalipäivälle yhden “ylimääräisen” treenikerran, toki jostain menee rikki niin tulos jää huonoksi. Tähän vielä verokiksi muutama auton säätö, joka ehkä antaa hieman osviittaa radan pito-olosuhteista.

  • Vakaajat edessä 80% ja takana 100% (normaalisti noin 50/50%)
  • Diffi 75% lukosta (normaalisti noin 30%)
  • Takaiskarit täysin pystyssä ja ulkona, jäykimmällä.
  • Keula vastaavasti täysin sisällä, löysimmällä. (Ettei auto kouki)
  • Maanvara edessä 6mm ja taka 6,5mm (normaalisti noin 10mm)
  • Taka-auraus noin 2 astetta, (yleensä 3-4)
  • Kytkin maks. jäykkyys ja välitys lyhyin. Silti jäi kaipaamaan tehoa 😉

Edustus kohdallaan.

Finaalipäivä, Sunnuntai

Finaalipäivä on aina se jännittävin, katkeeko ajot heti alkuunsa vai tuleeko päivästä mahtava. Se on aina hieman arvoitus miten omat ajot menevät yö jälkeen, miten rata on muuttunut ja miten muut kisakaverit kunnioittavat toista. Mukavana puolena kisajärjestäjä tarjosi aamun ekalle reilulle tunnille vapaan ohjatun treenin perjantain tapaan, klo 7:00-8:20. Tämä minun tuli käyttää, jotta olin täysin valmis 1/4 finaaliin. Onneksi hotellilla tarjoiltiin aamupala jo 6:00, joten nälkäisenä ei tarvinnut lähteä kisapaikalle. Sääennusteet olivat luvanneet lämpötilaksi +30C, mutta pilvistä. Treenit meni hyvin, auton säädöt toimivat todella upeasti, hieman murhetta aiheutti polttoainetankki. Se oli edellisenä päivänä todettu liian suureksi, REILUSTI liian suureksi ja olin survonut tankin täyteen kaikenlaista. Se ei kuitenkaan ole hyvä tapa loppupeleissä pienentää tilavuutta, koska imuletkun toiminta voi häiriintyä. Mietin ratkaisua ja keksinkin toisenlaisen tavan tankkia pienentää, en kuitenkaan ehtinyt sitä tehdä ennen 1/4 finaalia, joten se jäi myöhemmäksi. Varttifinaali oli kuitenkin vain 15min pituinen, joten polttoaineen loppumisen suhteen ei ollut huolia.

Finaaleissa ajettaan rintarinnan sijoituksista!

Moottoripyörät olivat vähän kahtiajakoisia. Ne oli tosin todella aidon näköisiä, mutta kovin olivat vaikeita ajaa. Sähköt oli samat kuin normaalissa 1/10 touring-sähköautossa.

1/4 Finaali

Starttasin 1/4B finaalin paalulta, se on jännä paikka koska ei tiedä kuinka paljon porukka sylkee päälle. Lähtö on kuitenkin todella siisti ja saatiin ajaa usempi kierros ilman kolinaa. Kakkosruudusta lähtenyt kaveri ahdisteli kovasti ja menee takasuoran virheeni saattelemana ohitseni, autoni käy hieman nurmikolla ja menetän kaksi sijaa. Kolme nopeinta nousee joten ajattelin ajella varman päälle. Renkaat alkoivat toimia paremmin (pito alkoi pyöristyä) ja saavutin pienin askelin kierros kierrokselta kärkiä. Ajattelin lyödä kaikki likoon ja ottaa voiton finaalista, taistelumielellä. Kakkospaikalle nousen suhteellisen helposti ja ykköspaikalle nousen takaisin painostamalla kärkiauton tekemään virheen. Nyt pääsen takatulevia karkuun ja käytännössä kruisailen maaliin finaalin voittajana. Ajan finaalin pienestä virheestä huolmatta käsittämättömän pienellä hajonnalla. StDev oli finaalissani 0,459s. Paras mitä olen koskaan ajanut, yleensä se pyörii jossakin 0,8 ja 0,9s kohdalla. Tämä vain kertoi sitä, että auton säädöt olivat todella kohdallaan ja auto toimi erittäin tasaisesti. Fiilis oli korkealla ja pienen spekuloinnin jälkeen toiveet finaalipaikasta 10 sakkiin olivat olemassa. Samanlainen suoritus semifinaaliin piti siis saada, se oli mahdollista! Finaalin jälkeen auto jäi parc fermeen, joten oli aikaa lähteä hakemaan perhe Hotellilta seuraamaan isin edesottamuksia. Tähän paloi aikaa 50 minuuttia ja edessä oli vielä tankin kanssa painiottelu.

Kuin Ellun kanat, autot parcissa.

Valmistautumista semifinaaliin

Semifinaalia varten piti ilmata jarrut, vaihtaa etujarrulevyt ja muokata polttoainetankki. Polttoainetankin sain pienennettyä laittamalla tankin alle rungon pohjalle hiilikuitulevyn jossa pehmusteena kumilevyä. Porasin rungon pohjaan reijän levyn kohdalle ja tähän ruuvasin pidätinruuvin. Tankki puristettiin luonnollisesti näiden päälle. Mekanismi puristaa tankin pohjan “lonnille” sisäänpäin. Pidäntinruuvilla siitä tuli vielä säädettävä. Kävin katsastuksessa mittaamassa 690ml polttoainetta tankkiin ja säädöin pinnan kohdalleen. Siitä tuli hyvä 🙂

Kun GT:t ja motskarit ajoivat omia finaalejaan, niin oli aikaa valmistella omia keskeneräisiä asioita.

On-off radalla jarrut olivat kovilla, eivätkä ne enään lukkiutuneet, levyt olivat kuluneet jonkin verran. Vaihdoin levyt ja ilmasin letkut. Lopuksi vielä auton puhdistus ja tarkastus, kaikki oli kunnossa. Renkaat paikalleen ja lämmitykseen. Tässä kohtaa sitten varikolta katkeaa sähköt. Palvelu pelaa, mutta ei minulle, ensin jatkoroikalla tuodaan erittäin nopeasti sähköä tähti Lissaulle. Itse joudun kysymään monta kertaa sähköä, pienen väännön jälkeen sähköt palasivat ja sain renkaat lämmitykseen. Renkaat pitää lämmittää vaikka oli +30C lämmintä, rata oli ennen semiä vaivaiset +52C.

Jarrujen kanssa puuhastelua.

Auton pohjalevyssä alkoi olla ajojen jälkeen kottikärryn pyörän verran kumia.

Radalla mukavat lämpötilat, mitähän rengasta laittaisi?

Semifinaaliin tarvittiin vielä tankkausapua, suomessakin vieraillut Samuel Hermans lupautui vastavuoroisesti puuhaan. Ruotsissa lämmittelyt ja finaalin alkupuuhat on järjestetty fiksummin kuin meillä kotona. Rata aukeaa 5min ennen lähtöä ja sulkeutuu 2min ennen lähtöä. Tämän jäljelle jäävän 2 minuutin aika ehtii auton tankata aivan rauhassa, ei sähläystä ei vaaratilanteita.

Suomessakin vierailut Samuel Hermans oli apunani silloin tällöin koko viikonlopun. Oli sentään joku kenen kanssa puhua suomea, kun oma perhe tutustui Malmön kaupunkiin 🙂 Kiitos Samu!

Autot ruudukkoon, jarrut eivät ehtineet tekeentyä lämmittelyssä ja käytännössä niitä ei ollut. Ajan autoni rohkeasti kuitenkin ruutuun 8. Lähtö on käsillä ja se onnistuu hyvin, kunnes minut rullataan heti ensimmäisessä kaarteessa nurmikolle, jään letkan hännille. Kaarre oli pakko ottaa varovasti ettei ajele muiden päälle, kun jarrut oli mitä oli. 30 minuuttia ajoa edessä joten ei siinä hätää ollut, otetaan porukka kiinni, vitos paikkaan on kuitenkin matkaa, joten häiriöitä ei saisi tulla yhtään enempää. Samainen yliajelia aiheuttaa häiriötä edelläni ja pääsen sujahtamaan kerralla monen auton ohi, nousen kuudenneksi. Ero vitospaikalle oli noin 10 sekuntia, joka oli noin puoli kierrosta. Ajo etenee ja ero vitoseen kasvaa hitaasti mutta varmasti, en pysty saavuttamaan ajamalla, siitäkin huolimatta että jarrut alkoivat toimia koko ajan paremmin ja paremmin. Puhtaita kierroksia oli vaikea saada häntäpään autot eivät antaneet tietä suosiolla ja tuntui siltä että maailman tähti Lissau tuli joka kierroksella ohi (Tätä kirjoittaessa ajoi muuten itsensä EM-kisoissa neljänneksi). Eniten kuitenkin häiritsi nuori Norjalainen kuski joka oli nopea, mutta sähläsi tajuttomasti, annoin kaverille tietä, kaveri sähläsi ja sotki ajoani kun tietä piti antaan uudelleen ja uudelleen. Isoin töppi sattuu kuitenkin itselle, pääsuora menee hieman leveäksi ja kuljettajasta tuli matkustaja, tuntui kun nurmikko olisi nielaissut auton pois radalta. Auto liukuu pitkän matkaa pitkin nurmikkoa pusikkoon asti, puska säilyi hengissä, omatuntoni sai kolauksen. Virhettä edesauttoi valtoimenaan valunut otsahiki silmille, onneksi hikipisarat sai hierottua pois puskavierailun aikana. En suosittele kyseistä kikkaa, tulos kärsii likaa. Aamun pilvinen keli oli tiessään ja aurinko porotti suoraan päin taulua lähes koko 30 minuuttia. (Check! Lisää kisavarustukseen otsahikinauha) Samuel kävi ripeästi nostamassa auton takaisin radalle. Virhe maksoi minulle yhden kierroksen, mutta ei vielä sijoitusta. Kuulutuksista ei saanut selvää ja tajusin ajavani kisaa kutostilasta. Takanani tullut vanhempi ruotsalainen herrasmies käyttää ohituksessa apuna Lissaun peesiä ja livahtaa ohitseni kun annan tilaa. Hemmetin harmittavaa, mutta sallittua, en tykkää. Verokkina StDev semissä oli 1,584s. Tämä kertoo karua kieltä epätasaisesta ajamisesta, likaa häiriöitä. Btw; Lissau ajoi samassa semissä StDev ajan 0,277s. Tähän on vielä matkaa ;).

Semin lähtö käsillä, piti näyttä perheelle, että kaikki hyvin. (Vaikka tosiasiassa auton jarrut arvelutti tässä vaiheessa)

No kuudes tai seitsemäs, ihan sama, finaali jäi tällä kertaa haaveeksi. Toinen semifinaali oli “katastrofi”, maaliin tuli vain viisi autoa. Toisen onni on toisen epäonni. Sijotukseni ensimmäisissäni LS-5 luokan PM-kisoissa oli täten 12. Hieman jäin tavoitteesta ja se vähän laimensi tunnelmia. Yleinen fiilis oli kuitenkin korkealla, sain kuitenkin ajaa kilpaa sunnuntain finaaleissa kokonaista 45 minuuttia, mukana maailman tähtiä.

Tässä kohtaa vielä takanani mainitsemani “peesiohittaja”.

Aika sopivalla linjalla “kuoleman kurviin”. Kurvissa oli vielä lisäksi terävä töyssy antamassa hieman lisämaustetta jännitykseen. Kiitos Rouvalle näistä kuvista!

Pohjoismaiden mestari Martin Lissaun ajokki finaalin lähtöruudukossa.

Mainitsemani nuoren nopean norjalaisen ajokki, räyhäkäs kori! Seurasin samaisen kaverin ajoa EM-kisoissa (videolta), meininki vaikutti samalta. Välillä sellaisia käsittämättömiä “mustia” kierroksia, mutta kun homma luisti, mentiin lujaa.

Jälkipoltto

Tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta PM-kisoissa ulkomailla, tosin LS-5 luokassa kyllä. Aiemmin olen M8 krossannut Tanskassa ja Ruotsissa. Staffanstorpissa oli mukava, rento ja avoin ilmapiiri, ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita. Oli ihan sama keneltä kysyit tai kenen kanssa juttelit. Tanskalaiset, Norjalaiset ja toki myös itse isäntäväki avoimesti jakoivat kokemuksiaan, kun vain menit ja kysyit. Kaikki puhuu rallienglantia ;). Kohtelu oli samankaltaista radalla autojen kanssa ja korokkeella. Kukaan ei möykännyt, lyönyt nyrkkiä eikä kenenkään päälle ajeltu tahallaan, vahinkoja sattuu aina. Tämä oli sekä yllätys että helpotus, aikaisemmissa ulkomaisissa PM-kisoissa toiminta on ollut enemmänkin päinvastaista. Kaipa se lienee vähän lajikysymys. LS-luokkien parissa kun vihtyy vähän varttuneempi väki.

Kilpailun ainoalla naiskuljettajalla, Catharina Karlssonilla oli pääfinaalin aikana samat mielessä kuin minulla…                       …niin, siis kameran kanssa heiluminen.

Staffanstorpin rata oli teknisesti hyvin vaikea, se oli suuri etulyönti paikallisille ja minulle vastaavasti hankala paikka. Treenistä kotiradallani Raisiossa olisi ollut hyötyä, se on samankaltainen mutta pienempi, eipä tullut tätä ajateltua. Suurin haaste oli saada auto kääntymään riittävän terävästi, ts. reagoimaan. Keskialueen shikaanisirkus oli paikka jossa auton piti olla superagressiivinen. Harvoin pääsee pohjolan poika ajamaan vastaavissa olosuhteissa, +30 lämmintä ja rata +50. Kumia radan pinnassa ihan tolkuttomasti, pitoa oli äärettömästi ajolinjalla. Tehoa olisi voinut olla vaikka kuinka ja renkaiden filosofiastakin tuli esille paljon sellaista mitä ei suomen kisoissa saa selville.

LS-5_PM_Ruotsi_2015-155
Kuvan etualalta saa ehkä pientä vinkkiä kumin määrästä radalla.

Shikaanit aiheuttivat päävaivaa auton säädöille. Auton piti toimia muuallakin.

Pääsuora (tai pääväärä) päättyi tiukkaan mutkaan ajanottolinjalle, jarrut olivat kovilla.

Kisamatka oli sellainen, että sekuntiakaan en antaisi pois. Kokemus oli mahtava ja tulevaisuudessa pyrin ajamaan PM-kisoja enemmänkin, seuraavat ovat käsittääkseni Norjassa. Norjassa ei ole tullut vielä vierailtuakaan, joten se on kokonaan uusi juttu. Toivottavasti suomesta saadaan enemmänkin kuskeja mukaan. Tätä ne kovasti toivoivat, muut pohjoismaalaiset, Pernua tiesivät kysyä ihan nimeltä 🙂

Tietysti kun merta edemmäksi lähtee pyttyjä saalistamaan kannattaa reissuun miettiä muutakin ohjelmaa. Kauas on pitkä matka ja pitkälle ei kannata lähteä muutaman päivän takia, ellei sitten työreissu. Siksi perheen kanssa suunniteltiin lisäaktiviteetteja. Vierailu Tanskan puolella olikin lasten mieleen kun kävimme tutustumassa paikalliseen muovipalikkatehtaan elämyspuistoon. Nämä kaikkien tuntemat muovipalikat ovat myös vahvasti minun mieleeni. Paluumatkalla piipahdettiin vielä Ruotssa eräässä legendaarisessa huvipuistossa, josta löytyi uusi suosikkini, Helix.

Retki_2
Kisakalusto kulki mukavasti auton katolla, anopin arkussa. (Tosin omaa anoppiani en tuonne laittaisi)
Retki_5
Tämä kohde oli kaikkien mieleen, eteenkin lasten. Mahtava paikka!
Retki_1
…ja kun siihen annettiin mahdollisuus.
Retki_3
Tämä on Helix, sekopäinen vuoristorata. Tornado on paperia…
Retki_4
Reissun viimeinen pysähdyspäivä alkoi näkyä jo naamasta. Oli kotiinlähdön aika…  Suuri kiitos rakkaalle vaimolleni ja lapsilleni reissusta :*

Alla kuvia runsaasti lisää.