LS-5 Luokan Kouvolan SM-osakilpailu #3

Alkuhöpinät

LS-5 luokan SM-sarja jatkui 8.8.15 Kouvolan tykkimäen pienoiskilparadalla, kilpailu ajettiin poikkeuksellisesti lauantaina. Tämä tarkoitti lähtöä kohteeseen perjantaina. Otin perjantaille hieman vapaata töistä jotta ehdein aamupäivän aikana laittaa ajokamat kuljetuskuntoon, samalla kun odottelin Jaakkoa saapuvaksi ulkosaariston työkomennukseltaan Turkuun. Päästiin liikkeelle joskun iltapäivä klo 14:00 paikkeilla, joten illalla ehditiin hieman kiertää Tykkimäen mahtavaa rataa. Jaakko ei kyseisellä radalla ole koskaan kilpaa ajanut, joten Jaakolle pieni ylimääräinen harjoittelu ei ollut turhaa. Samalla tuli ensimmäistä kertaa testattua tuollaista Mini-Challenge autoa (FG Mini) se oli varsin hauska ajaa nelivetoisena, mutta sellaista LS-5-automaista terävyyttä siitä puuttui, toki tämä saattaa olla osin säätämisasia. Ihmettelen vain, että miksi ei GT-luokka kiinnosta? (En tarkoita GT8:a)

Aamu alkoi sateisena.

Kisapäivä

Alkuerät

Lauantai-aamuna satoi vettä, edellisen illan treeneistä tuli vieläkin arvokkaampia. Ensimmäiseen harjoituskierrokseen ei lähdetty ollenkaan koska rata oli märkä, toiselle kierrokselle rata oli jo hieman kuivunut joten ei muutakuin rohkeasti mentiin liukastelemaan. Liukastelu olikin sitten päivän teema alkuerissä. Kokeilin erilaisia rengasvariantteja oli X seosta ja H seosta ristiin rastiin, mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Toistaalta ei minulla ollut oikein uusia renkaitakaan, joten aamupäivä meni kerran ajetuilla renkailla. Tähän kisaan minulla oli tasan kaksi kierrosta uusia renkaita, toinen näistä piti säästää finaaliin. Samalla ajattelin, että nythän on sopiva tilanne testata ajaa kilpaa “rajallisella”-määrällä renkaita.

Kolmannen alkueräkierroksen jälkeen tuskaillessani renkaiden kanssa Jaakko sitten toteaa, että H07v2 on paras rengas, anna mennä niillä. Twistaan kuitenkin hieman ja laitoin keulaan H05 seoksen. Todellakin takana H07 ja edessä pehmeämpi H05, mitähän tästäkin tulee mietin. Neljännessä alkuerässä auto toimikin sitten todella mukavasti, harmittaa hieman alkupuoliskon yksi spinnailu kun takapyörät eivät olleet vielä täysin lämmenneet. Pitkään jahtaamani TQ-titteli jäi vajaan parin sekunnin päähän. Päivän alkuerien nopein oli täten Antti Laurinkoski. Ajettiin kyllä koko 10 minuuttia todella pienellä marginaalilla ja Tony Raikas mukavasti selosti tilannetta oli ihan mukavan jännittävä alkuerälähtö 🙂 Antin kanssa oltiin ainoat jotka saatiin kokoon 27 kierrosta. Mukavana bonuksena Jaakko ajoi ensimmäistä kertaa itsensä viiden sakkiin alkuerissä. Jaakon viimeinen alkuerä oli myös puhdas (vähäkontaktinen) ja siisti ajo. Nyt kun vihdoin Jaakkokin on saanut moottorin ja kytkimen mieleisekseen. Tämä on muuten _asia_ johon ihan kaikkien isojen luokkien kuskien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Moottorin, kytkimen ja kaasuvasteen pitää toimia kuten ajatus. Jos ei toimi, ajaminen on vaikeaa.

Jaakollakin alkoi ajo luistaa, hänellä on käytössään minun ja monen muun vanha auto, tämä lienee sarjaa eniten kiertänyt auto, vuodesta 2009 asti. Tämä todistaan osaltansa vain sitä, että LS-5 luokassa pärjätäkseen ei tarvitse olla uusin auto. Tarvitsee vain hyvää huolta ja säätötaitoa. Rohkeasti vain mukaan!

Murheita ennen finaalia

A-Finaalipaikka tuli alkuerissä täten hoidettua, joten seuraavana oli ohjelmassa B-finaalin nostohommat. Aikataulu oli hieman tiukka koska heti tämän jälkeen oli viiden nopeimman harjoitus. Tässä välissä olisin kaivannut noin 10 minuutin tauon, treeniin ei käytönnössä ehtinyt valmistautua. Treeni oli sikäli tarpeen, koska autoni hajoaa treenissä. Toinen takaiskari helppaa yläkiinnityksestään ja takapää alkaa laahata pitkin rataa. Kaarteet toiseen suuntaa ei onnistu. Konttaan autollani varikolle ja kerään rojut radalta. RS5 auton sokkaprikkaviritys iskarien yläpään kiinnittämiseen on varsin arsesta, joten päätin hieman kaivella osalaatikoitani josko korvaava kiinnitystapa löytyisi. Kuinka ollakkaan pakista löytyy 4mm pidätinholkkeja. Muokkasin holkin pidätinruuvin M3:sta M4:seen ja ruuvailin holkit paikoilleen, sattupa sopivasti. Etupäähän ei vastaavia holkkeja löytynyt joten varmistin iskarien pysymisen “tyylikkäästi” nippusiteillä, tapa jota karsastan yli kaiken. Perään vielä takadiffin öljyhuolto ja jarrujen ilmaus, vain todetakseni, että tällä aikataululla en saa takajarruja korjattua. Jarruneste valui “valtoimenaan” jonnekin takajarruista. Finaaliin lähdettiin siis ilman niitä. Etupään pysäyttimet onneksi pelasi, huh! Kotona odotti siis jarruremontti.

Takajarrujen letkuissa taas ilmaa 🙁

Takaiskarien kiinnityksen parannus pidätinholkilla, tämä on sulle Marco 😉

Finaali

Ennen finaalin starttia oli tietysti vajaa 3min lämmittely, auto toimi suhteellisen hyvin mutta yhtään sivukulmassa ei uskaltana jarrupaikkoihin tulla, piti hyvissä ajoin ennen kaarretta jarruutta ja antaa sitten rullata apeksiin asti. Tämä tarkoitti hieman turpiin ottamista kierrosajassa. Ilman takajarruja auto takapää pyrkii etupään ohi kun jarrutetaan, koska moottori vetää edelleen ja työntää autoa, etupään taistellessa vastaan.

Startti lähtee mukavasti, oli todella upea lähtö kaikilta. Suuret kolarit jäi tulematta. Ajettiin Antin kanssa tiivissä jonossa ja Otsavaara ehkäpä parin auton mitan verran meistä. Antti joutuu kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen temppuilevan ohjauksen uhriksi ja auto menee kurvissa suoraan pihalle varikkomuurin edessä, menettää siinä monta sijaa, Vesku taisi nousta samassa tilanteessa kolmanneksi. Kisan kärkitaistelu jatkuu minun ja Tuomon välillä ja ajetaankin pitkään noin 5-10 metrin erolla. Aika samaa tahtia ajettiin,  Tuomolle kuitenkin tulee hieman enemmän pieniä virheitä, oman ajoni ollessa todella tasaista ero alkoi kasvaa, joten ajoin maaliin voittajana. Sijoilla 4-7 olikin sitten kovimmat taistelut, jossa sitten tilanteita ainakin kuulutuksien mukaan tapahtui hurjasti. On hienoa, että finaaleissa on paljon samantasoisia kuskeja, jokaiselle löytyy se oma taistelupari, silloihan se kilpaileminen on parasta kun saa limitillä ajaa pienellä marginaalilla kilpaa toisen kanssa.

LS-5 Top 3

1 Jethro Lehtojärvi 78 30:00.976 22.226 14 0 km/h
2 Tuomo Otsavaara 77 30:06.575 1 lap 22.019 6 0 km/h
3 Vesa Rousku 77 30:23.478 16.903 22.320 10 0 km/h

Mini-Challenge Top 3

1 Kai Jansson 49 20:14.815 23.503 12 0 km/h
2 Esa Hintsala 48 20:12.044 1 lap 24.334 38 0 km/h
3 Petteri Suojala 47 20:05.022 2 laps 24.113 35 0 km/h

Minien voittaja jälleen Kai Jansson. Sen verran Minien kulkua seuratessa, monella ongelmat johtuvat ihan perussetupin puutteesta, autot ovat pääsääntöisesti liian löysiä. Jäykempää iskariöljyä kehiin ukot!

Palkintojenjakojen onnitteluja puolin ja toisin. Se on mukava ajaa kilpaa kun ollaan reiluja ja rehtejä.

Ajatuksia kisan jälkeen

Finaalin aikana autooni taakse asennetut H07 renkaat “feidasivat” pariin otteeseen muutamaksi kierrokseksi 30 minuutin aikana, näiden muutamien kierroksien aikana oli muutamia todellisia lähteltäpiti tilanteita. Rengas kun feidaa (ylilämpeää), se ei varoita yhtään. Onneksi autoni etupää on nopea regoimaan ja sain pidettyä pienet drfit-hetket hallussa ranteella. Rengasvalinta finaaliin (H07/H07) oli varsin osunut mutta yleisesti radan pito oli todella alhainen. Finaalissa pystyi polkemaan vauhtia todella hyvin mutta muutoin kisapäivä oli monilta osin melkoista luistelua.

Kouvolan kilpailu todistaa sitä teoriaa, että kisan voi voittaa ja ajaa neljällä parilla uusia renkaita, jos käytettyjä löytyy tämän lisäksi kierros tai pari. En tiedä auttaisiko LS-5 luokan osallistujamääriin rengasmäärän rajoittaminen kilpailua kohden. Seos ja malli vapaa, mutta parien määrä olisi rajoitettu. Tähän voisi vielä lisätä, että edellisessä kilpailussa merkattuja renkaita saisi käyttää vapaasti. Ekaan kisaan vaikka yksi ylimääräinen kierros merkattavaksi. Rengaskulut kun ovat LS-5 luokassa erittäin merkittävässä roolissa. Tämä toki lisää taktikointia, mutta mielummin sitä kuin kukkarosta ja kyllähän alkuerätuloksista taistellaan, niistä kun jaetaan myös sarjapisteitä.

Kiitos Kouvolan järjestelyporukalle ja erityisesti Tony Raikkaalle kilpailun läpi viemisestä. Yksi lempiradoistani. Ensi vuonna femmatkin voisivat ajaa sen tiukan shikaanin, saataisiin ratoihin hieman teknisyyttä lisää.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa sarjakärkenä kauden viimeiseen perinteeksi muodotuvaan tuplaviikonloppuun Tattarisuolle, Helsinkiin. Mahtava viikonloppu tulossa, en malta odottaa!!!

Tsemppiä kaikille!